Gili Trawangan

Viime viikolla lähdimme pienelle viikonloppulomalle ja otettiin pieni breikki tästä "arjesta." Varattiin torstaille fast boat yhdelle Gilien kolmesta saaresta. Gilit kuuluvat Balin viereiseen saareen Lombokiin. Meidän loma keskittyi kuitenkin vain yhteen saareen eli Gili Trawangaan. Kaikilla näillä saarilla on oma maineensa ja meidän vierailemamme saari oli näistä saarista se vilkkain ja isoin. Isoksi saarta ei kuitenkaan voisi kuvailla, sillä sen ympäri kävellessä matkaa kertyy noin 8 kilometriä. Gileissä ihmisiä viehättää sen täysin valkoiset hiekkarannat, turkoosi vesi sekä moottoriajoneuvojen puuttuminen. Millään Gilien saarista ei siis ole autoja eikä moottoripyöriä ja ainoat tavat liikkua on joko kävellen, pyörällä tai hevosen kyydissä. Itse käytimme vain kahta ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä hevosilla liikkkuminen olisi ollut suhteellisen kallista eivätkä hevoset vaikuttaneet kovin onnellisilta otuksilta, joten ne jäivät meiltä sitten kokeilematta.

Minun ja Artun aamu alkoi torstaina kuitenkin hieman erilailla kuin muiden, sillä vierailimme vain meille kahdelle pakollisella excursionilla. Me lähdimme aikaisin aamusta mopolla kauhistuttavan kielenopettajamme sekä toisen opettajan kotiin, jotka olivat yllätykseksemme keskenään naimisissa. Excursion tarkoituksen oli tutustua perinteiseen balilaiseen kotiin. Tilat olivat paikallisella tasolla katsottuen hulppeat. Vietimme aikaa heidän kotonaan noin puolitoista tuntia ja lähdimme ajamaan tunnin matkaa satamaan kun muut pääsivät kuljettajan kyydillä. Olimme artun kanssa hyvissä ajoin perillä ja päätimme syödä lounaan paikallisessa kahvilassa. Kuva kana hampurilaisesta näytti herkulliselta, joten päätin tilata sen. Todellisuus oli kuitenkin muuta kun paahtoleipien välissä oli blenderissä muhennettua kanaa sekä porkkanaraastetta. Muut villalaisemme, jotka lähtivät reissuun mukaan, eli Nikals, Ninnu, Jemina sekä meilla vieraileva kaverini Raiku, saapuivat kyydillään hieman myöhässä. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut ongelmia, sillä itse laiva lähti melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä, joten saimme odotella sataman paahtavassa auringossa jonkun aikaa. 

Perille päästyämme keli oli hieman kehno ja etsimme varaamaamme hotellia sateessa. Etsiminen paljastuikin hieman vaikeammaksi kuin olimme odottaneet ja harhailimme saarella varmaankin yli tunnin. Paikalliset eivät tuntuneet tietävän mihin suuntaan meidän olisi pitänyt mennä ja kuljimmekin samoja katuja uudestaan ja uudestaan. Lopulta olimmekin pyörineet aivan väärässä suunnassa ja hotelli löytyikin heti kun vaan aluksi pääsimme oikeaan kohtaan saarta. Kello oli hotellille päästyämme jo melko paljon, joten suunnistimme suoraan etsimään ruokapaikkaa. Gilit lämmittivät sydäntäni, sillä ravintoloista sai tilattua viiniä, mitä Balilla ei oikeastaan näy. Loppuillan siemailimme hieman paikallista viiniä ja ilta venyikin aika myöhälle.

Kilppareiden rescue center

Seuraavana aamuna suunnistimme rannalle. Löysimme hieman syrjemmästä kaikesta ihmisvilinästä rantatuoleja, eikä kukaan missään vaiheessa tullut perimään meiltä minkäänlaista maksua. Hiekka rannalla oli ihanan valkoista mutta aaltojen mukana tullutta kuollutta korallia oli meidän makuun liikaa ja hiekka ei tuntunut jalkojen alla kovinkaan mukavalta. Nautimme kuitenkin hyvän tovin auringosta ja merestä. Iltapäivällä vuokrasimme allemme polkupyörät hostellistamme ja hintaa kertyi puolesta päivästä mahtavat 1,7 euroa. Päätimme polkea saaren ympäri, jotta näkisimme muutakin kuin sataman ympärille muodostuneen turisti keskittymän. Matka kesti vähän päälle tunnin muutaman pysähdyksen kanssa. Polkeminen oli kuteinkin mielenkiintoista, sillä joissain kohtaa tie vain loppui ja edessä oli pelkkää rantaa. Polkeminen ei tietenkään onnistunut ja jouduimme kävellen puskemaan pyörät hietikon läpi. Saaren ympäri polkeminen oli kuitenkin vaivan arvoista vaikka loppu matka satoikin aika lujaa. Illalla menimme vain aikaisin nukkumaan, sillä olimme varanneet snorklaus retken seuraavalle päivälle.

Snorkalusreissuun kuului laivakuljetus, kolme snorklaus pysähdystä sekä välineet eikä hinta ollut kovinkaan iso. Koko hupi maksoi alle 7 euroa. Puitteet olivat mahtavat vaikka mitään kovin ihmeellisiä kaloja ei näkynytkään. Päivä oli myös pilvinen, joten vesi ei ollut kirkkaimmillaan. Mahtavinta oli kuitenkin näkemämme merikilpikonnat, korallit sekä mustekalat! En ikinä aikaisemmin ollut nähnyt kilpikonnia enkä mustekaloja luonnossa. Välissä pyshdyimme syömään jollekkin Gilien saarista mutta emme oikein päässeet lopputulokseen siitä, mikä saarista oli kyseessä. Kaiken kaikkiaan snorklausreissu oli erittäin onnistunut ja ainakin minä erittäin tyytyväinen, että sille tuli lähdettyä. Meitä kuitenkin hieman ihmetytti samalla reisulla olleet musliminaiset. Emme uskoneet heidän lähtevän veteen asti mutta niin vaan he tulivat kanssamme snorklaamaan farkut jalassa, huivit päässä sekä pelastusliivit päällä, sillä he eivät selkeästikkään osanneet uida. No kukin tavallaan.

Sunnuntaina meille oli huoneiden luovutus 10 aamulla. Artulle oli kuitenkin nuossut kuume yön aikana, joten me pidennettiin huonettamme pidemmälle aamuäivään, sillä paaluvene lähti takaisin Balille vasta 14.30. Artun jäädessä kärsimään me muut suuntasimme vielä viimeisille Gilin auringonsäteille rantaan ottamaan aurinkoa. Laiva lähti yllättäen taas muutaman tunnin myöhässä. Kotona olimmekin vasta pimeän laskeuduttua. Artun olo ei helpottanut yön aikana ja kukonlaulun aikaan Arttu suunnisti sairalaan, jossa selvisi hänen saaneen ilmeisesti syömästään ruuasta eräänlaisen ameeban. Tämä loinen asuu ihmisen suolistossa ja aiheuttaa erittäinn ikävän olon. Onneksi nyt Arttu makaa lääkittynä kotona ja odottaan paranemistaan.

Kotimatkalla

-Noora

Selamat siang!

Taas on yksi viikko Balilla vierähtänyt ja parin päivän päästä ollaan oltu täällä jo kuukausi. Aika menee tosi nopeaa vauhtia, ja tuntuu, että nähtävää on vielä todella paljon. Noora ja Lauri on ollut nyt kipeenä muutaman päivän, jonka takia heidän on pitänyt jäädä kotiin sairastamaan eikä ole päässyt mukaan kaikkeen mitä ollaan tällä viikolla tehty. Kauhulla odotetaan milloin muutkin meistä saavat saman taudin, vai ollaanko niin onnekkaita, että päästään muut edelleen ilman sairastelua. 

Viime viikolla meillä oli ensimmäiset kunnon koulupäivät kun kaikki kurssit alkoivat. Koulua on täällä maanantaista keskiviikkoon, eli alkuviikot menevät aina koulunpenkillä istuessa. Koulu vie yllättävän paljon aikaa päivästä ja joudumme heräämään kouluun aina seitsemän aikaan aamulla, sillä koulu alkaa jo 8.30. En muista milloin viimeksi olisin edes Suomessa herännyt näin aikaisin kouluun.. Onneksi päivät eivät kuitenkaan ole kovin pitkiä ja pääsemme kotiin vielä niin, että ehdimme nauttimaan auringonpaisteesta. Kaikki muut kurssit koulussa vaikuttavat melko helpoilta, paitsi Bahasa Indonesian kurssi. Syy siihen miksi kukaan ei pidä kyseistä kurssista on ahdistava opettaja, joka vaatii, että kaikki asiat opitaan todella nopeaa tahtia. Toivonmukaan jatkuva kuumotus tunneilla loppuu kun kieli on hiukan enemmän hallussa. Siihen asti maanantaiaamuja saa odottaa aina kauhulla.

Torstaisin meillä on yleensä koulun järjestämä workshop, jossa on tarkoituksena tutustua Balilaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Viime viikolla meillä oli ohjelmassa opetella valmistamaan paikallisia ornamentteja, jotka tehdään punomalla palmunlehdistä. Näpertely vaikutti aluksi ihan kiinnostavalta, mutta hetken yrittämisen jälkeen lähes kaikilla meni hermo tähän, eikä lopputuloksesta tullut kovin imartelevan näköistä verrattuna opettajan tekemiin mallikappaleisiin.

Jemina ja lähestulkoon onnistunut ornamentti

Ei niin helppoa miltä näyttää..

Perjantaina vaihtareiden kesken oli järjestettty retki Nusa Duaan, joka sijaitsee saaren eteläosassa. Nusa Duassa tarkoituksena oli mennä kokeilemaan erilaisia vesiurheilumahdollisuuksia ja hengailemaan rannalle vaihtariporukalla. Päädyimme Jeminan kanssa testamaan flying fishiä, joka oli ihan hauska kokemus, mutta olisi saanut kestää hiukan pidempään kuin viisi minuuttia. Kyyti maksoi lähes 15 euroa, joka on tämän maan hintatasoon nähden mielestäni melko kallista. Pojat puolestaan päätyivät testaamaan banana boatia, joka osottautui enemmänkin maisemakierrokseksi kuin extremeajeluksi, jota heille oli hehkutettu. Yksi Nusa Duan rannoista, johon siirryimme turistirysän keskeltä, oli kuitenkin näkemisen arvoinen ja ajattelimme jatkossakin ajella sinne ottamaan aurinkoa. Hiekka oli todella hienoa ja maisemat olivat superhienot. Myös ajomatka Nusa Duaan oli kokemus itsessään, sillä ajoimme sinne lähes koko matkan meren päällä menevää siltaa pitkin. Sillalla ajaminen oli huikea kokemus, sillä maisemat olivat todella hienot ja sait ajaa sillalla niin lujaa kuin halusit. Takaisin tullessa pojat hurjastelivat kuitenkin liian lujaa ja jäimme Jeminan kanssa heistä jälkeen ja onnistuimme tietenkin eksymään. Onneksi Jeminan kartalla ja minun kartanlukutaidoilla löysimme helposti takaisin kotiin.

Pojat ja Banana Boat

Nusa Duan rantamaisemaa

Lisää kuvateksti

Jaakko sai uusia söpöjä kavereita Nusa Duassa

Sunnuntaina otimme suunnaksi Balin pohjoisosan ja lähdimme katsomaan yhtä Balin harvoista järvistä. Tiedossa oli taas pitkä ajomatka, noin 60 kilometriä yhteen suuntaan, joten päätimme taas kerran herätä aikaisin ja lähteä hyvissä ajoin liikkeelle. Matka sujui siihen asti ilman ongelmia kunnes yhtäkkiä alkoi aivan hirveä kaatosade. Hetken aikaa ajoimme eteenpäin, jonka jälkeen ajokeli meni niin sietämättömäksi, että oli pakko pysähtyä sateensuojaan. Odottelimme sateen loppumista yhdessä paikallisten kanssa niin kauan kunnes taivas kirkastui sen verran, että uskalsimme lähteä jatkamaan matkaa. Kun vihdoin neljän tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme perille litimärkänä ja kylmissämme, totesimme, että koko reissu oli loppujenlopuksi melko turha. Järvimaisemat olivat kyllä hienot, mutta ei ehkä tuollaisen matkustamisen arvoiset. Paikka oli myös tietämättämme jonkinlainen temppeli, emmekä olleet kaikki pukeutuneet sen mukaisiin vaatteisiin, että olisimme voineet mennä sisään temppeliin. Kiertelimme järvenrantaa hetken aikaa ja nappasimme muutaman kuvan, jonka jälkeen olimme valmiita lähtemään takaisin kotiin. Paluumatkalla ei onneksi enää satanut, mutta olimme vieläkin aivan syväjäässä kastumisesta, sillä ilma vuoristossa oli todella viileä. Itse en tajunnut ottaa mukaan ollenkaan pitkähihaista paitaa, joten sain kärsiä kylmyydestä siihen asti, että pääsimme alas vuoristosta. Oli outoa tuntea kylmyyttä kun normaalisti täällä on niin kuuma, että hiki valuu jatkuvasti. Mutta tiedänpähän nyt ensikerralla pukea muutakin päälle kuin minishortsit ja topin..

Vielä iloisella mielellä matkalla järvelle

Järvimaisemat Lake Baturilla

Istuskelen tällä hetkellä villalla ja odottelen, että neljän tunnin mittainen hyppytunti loppuu ja kohta lähdemme ajelemaan takaisin tämän viikon viimeiselle koulutunnille. Huomenna otamme suunnaksi Balin vieressä sijaitsevat Gilin saaret ja lähdemme sinne nauttimaan pidennettyä viikonloppua. Palataan kuulumisiin taas ensiviikolla :)

- Nina

Selamat Sore!

Eli hyvää iltapäivää paikallisittain. Viime viikko oli aika tapahtumarikas, sillä meillä alko koulu ja sen puitteissa oli paljon myös tapahtumia. Palataan vielä kuitenkin ajassa hieman taaksepäin viime viikon lauantaihin. Ninnu ja Jaakko olivat Asia Exchangen järjestämissä private bileissä, joihin oli sattumalta valittu vain kourallinen opiskelijoita. Me muut päätimme lähteä katsomaan Tanah Lotin temppeliä. Ajomatkaa kertyi ehkä hieman alle tunti. Temppeli sijaitsi meren keskellä ja sinne ei ikävä kyllä päässyt, sillä vesi oli liian korkealla. Alue oli muuten erittäin hieno ja käymisen arvoinen. Paikka oli täynnä lähinnä aasialaisia turisteja emmekkä meinanneet päästä eroon heistä ja heidän kameroistaa, sillä he halusivat ottaa yhteiskuvia kanssamme.

Matkalla Temppeliin

Minä, Raiku ja paikallinen pyton.

Hieman hirvitti

Tanah Lot Temppeli

Viime viikon tiistaina ja keskiviikkona meillä oli orientaatiopäivät Denpasarin kampuksella. Orientaatiopäivillä oli paljon puhumassa eri ihmisiä, esimerkiksi saairaalasta sekä surffikouluista. Saatiin myös kokea paikallista tanssia. Osittain aika pitkästyttäviä päiviä kun samoista asioista puhuttiin moneen kertaan, kuten esimerkiksi siitä miten kouluun tulee pukeutua. Mukana oli myös kuitenkin paljon hyödyllisiä ja mielenkiintoisia asioita.

Torstaina lähdettiin isolla porukalla Padang Padang rannalle, joka sijaitsee aivan Balin eteläkärjessä. Matkaa skoottereilla meni päälle puoli tuntia ja itse toimin Artun selän takana navigoijana, kun en vieläkään pystynyt ajamaan itse. Rantaan piti kävellä alaspäin pieniä portaita, jotka oli tehty kallioiden väliin. Ne portaat ei olisi sopinut ahtaanpaikan kammoiselle, sillä kuilu kallioiden välissä oli erittäin kapea. Alhaalla meitä odotti kuitenkin täydellinen paratiisiranta. Ranta oli hyvin pieni kallioiden ympäröimänä pienessä poukamassa. Hiekka oli valkoista ja vesi kristallinkirkasta. Aurinko oli kuitenkin niin kuuma, ettei hiekalla paljon tullut makoiltua ja lilluttelimmekin meressä lähes kokoajan.

Perjantaina lähdimme heti aamusta meille vaihtareille järjestetylle surffitunnille. Aluksi kuivaharjottelimme hiekalla kuinka laudalla kuuluu maata ja kuinka siitä päästään seisomaan. Homma vaikutti jo alkuunsa aika monimutkaiselta kun asennon tulee olla niin tarkka, että olisi edes mahdollisuus päästä jaloillensa. Kuivaharjoittelun jälkeen siirryimme itse mereen. Onneksi oli pilvinen päivä, muuten olisi kaikkien pärstät olleet auringosta palaneet. Aluksi ainakin itselläni homma tuntui aivan mahdottomalta ja lyhyen kärsivällisyyteni takia kerkesin jo päättää, ettei laji sovellu minulle. Homma lähti kuitenkin luistamaan jossain vaiheessa. Opetus kesti kokonaisuudessaan kolme tuntia ja tämän jälkeen teimme kaikki fyysistä kuolemaa. On nimittäin erittäin raskasta hinata itsesi aaltojen taakse, jotka puolestaan lyövät naamaasi ja yrittävät vetää sinua kokoajan rantaan päin vain kaatuaksesi aallolla ja hinataksesi itsesi taas uudestaan aaltojen taakse. Meitä helpotti kuitenkin se, että meidän ohjaajat työnsivät meidät aina aallon vauhtiin, jolloin ei itse tarvinnut meloa ja kauhoa kuin viimestä päivää. Lopulta kaikki onnistuimme, jotkut ennemmän ja toiset vähemmän.

Lauantaina päätimme lähteä rannalle ja vuokrata itse laudat ja käydä kokeilemassa miten pärjäämme omillamme. Vuokra laudasta oli 50 000 rupiaa eli vähän päälle kolme euroa. Ei siis mitään kallista. Niklas lähti itsevarama isoihin aaltoihin syvemmälle kuin muut, sillä väitti olevansa niin "kokenut" surffaaja, eikä ollut edes ollut surffitunnilla edellisenä päivänä meidän muiden kanssa. No, Niklas palasikin sitten samantien takaisin sillä ilmeisesti lauta oli hyökännyt hänen kimmppunsa ja jälki oli aika ruhjeista. Tosimiehet eivät kuitenkaan itke ja surffasimme laudan vuokra-aikamme loppuun.

Illalla meille vaihtareille oli järjestetty allasbileet. Oli mukava päästä vihdoin tutustumaan vähän enemmän muihin vaihtareihin. Meille oli Asia Exhangen puolesta tarjolla ruokaa ja juomaa. Ilta sujui rattoisasti siihen asti kuin Ninnu onnistui liukastumaan portaissa ja loukkamaan jalkansa. Juhliminen päättyi siihen kun Niklas kantoi Nipan reppuselässä taksia etsiessämme. Seuraava päivä kuluikin altaalla maatessa.

Maanantaina oli paluu arkeen ja ensimmäiset luennot pyörähtivät käyntiin. Aamu alkoi kevyesti Bahasa Indonesian opiskelulla ja meille oli arvottu hieman virkaintoisempi tiukka vanhempi täti opettajaksi. Opiskelutahti oli aika rivakkaa ja pää hieman pyörällä tunnin jälkeen. Osalla meistä jatkui koulu vielä turismin luennon merkeissä, jonka opettaja oli erittäin värikäs ja mukava persoona. Näitä luentoja odotan innolla lisää. Tänään tiistaina luennot jatkuivat indonesian kielen parissa sekä minulla ja Artulla oli vielä Indonesian historian ja kulttuurin kurssi. Kurssiaikatauluja täällä ei ole suunniteltu mitenkään järkevästi, sillä lähes joka päivä on kahden tunnin hypäreitä. Kokonaisuudessaan koulu on tuntunut ihan mukavalta eikä liian raskaalta.

Meidän kampus

P.s Vihdoin mäkin olen päässyt skootterin selkään ihan itsekseni! :) Toistaiseksi vielä kaikki raajat tallella.

-Noora