lauantai 28. maaliskuuta 2015

Nopeat rustaukset vielä ennen reissua

Ajattelin tehdä vielä tämmöisen pikapäivityksen ennen reissuun lähtöä. Elikkä käytiin yks päivä Ninnun ja Artun kanssa Uluwatu temppelissä mikä on aivan Balin eteläkärjessä. Aluellee piti olla pukeutunut kunnioittavasti polvet peitossa ja saimmekin lakanat lainaan siveellisyytemme suojaksi. Artun asu taisi olla huvittavin (koko liila haalari). Näkymät oli mitä upeimmat, sillä temppeli on monta kymmentä metriä korkean pystysuoran kallion seinämän juurella.







Viime viikolla tuli käytyä Tanah Lotin tempelissä, josta olen kertonut myös tässä päivityksessä. Tällä kertaa oli tarkoitus mennä ihastelemaan auringonlaskua, joka tuntuu pettävän meidät kerta toisensa jälkeen. Vaikka päivä olisi täysin pilvetön niin illalla taivaanranta peittyy lähes joka kerta pilvistä. Näin kävi myös tällä kertaa.


Nipa ja Jaakkokin pääs halailemaan kärmestä




Aivan törkeän hyvää meksikolaista ruokaa kotimatkalla

Viime viikon perjantaina täällä viettiin jo kolmatta uutta vuotta tämän vuoden sisällä. Tällä kertaa kyse oli hindujen uudesta vuodesta. Paikalliset uskovat, että joka vuosi saaren yrittävät valloittaa eräänlaiset monsterit. Aattona on suuria juhlallisuuksia ja karnevaaleja, joihin itsekkin osallistuimme. Karnevaalit koostuvat kaksi metrisistä monsteripatsaista, joita paikalliset kantavat kaduilla sankoin joukoin. Kaikki patsaat ovat myös täysin käsintehtyjä. Kaiken tämän tarkoituksena on houkutella pahoja henkiä saarelle. Kun kellon lyö kuusi aamulla uuden vuoden päivänä alkaa ulkonaliikkumiskielto, joka koskee ihan kaikkia. Pihoilla kulkee paikallisia kirkkomiehiä valvomassa, ettei kukaan astu ulos. Myöskään sähköä tai valoja ei saa käyttää vuorokauteen eikä myöskään pitää minkäänlaista ääntä. Näin he uskovat, että kun demonit saapuvat ne luulevat ettei saarella asu ketään ja jättävät Balilaiset taas vuodeksi rauhaan. Tapahtuman nimi on paikallisittain Nyepi ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.






Yksi päivä suljettujen seinien takana alkoi hieman jo ahdistaa ja lähdimme Artun kanssa viime viikon sunnuntaina Seranganin rannalle katsomaan merikilpikonnien pelastuskeskusta. Itse Seranganin ranta oli aivan ihana. Turisteja ei ollut kuin muutama ja paikalla olikin enemmän paikallisia viettämässä uudenvuoden jälkijuhlia. Merikilpikonnat oli hieman vaikea löytää, sillä emme nähneet yhtään kylttiä suunnasta ja kartta näytti alueen olevan vain pelkkää metsää. Tunnin pyörimisen jälkeen päästiin kuitenkin kilppareiden luo. Paikka oli aivan mahtava. Siellä oli vauva kilppareita sekä vahingoittuneita aikuisia, jotka oli pelastettu merestä. Meidän kanssa kiersi opas joka kertoi mitä kilppareita kaikki olivat ja niiden kohtaloista. Yllättävän ihmisrakkaita otuksia, sillä yksi hain pahoin vauroittama kilpikonna tuli saman tien altaan reunalle ihmettelemään kun oppaamme kutsui sitä. Sitä sai myös silittää ja meidän opas esitteli hain tekemiä reikiä sen kuoressa. Pelastuskeskuksessa oli myös mahdollisuus ruokkia kilppareita, mikä osottautui yllättävän hauskaksi puuhaksi, sillä kaikki kilpikonnat aivan hullaantuivat kun näkivät vihreitä korsia käsissämme. Koko keskus toimii pelkästään lahjoituksilla ja sisäänpääsykin on ilmainen. Annettiinkin ihan muheva potti kilppareille.

Serangan

Näistä toveruksista oli hieman vaikea saada tarkkaa kuvaa niiden salamannopeiden liikkeiden takia



Keskiviikkona Laurin tyttöystävä ja minun hyvä ystävä saapui Balin lentokentälle ja lähdimme Laurin kanssa Tittaa kentälle yöllä vastaan. Esiteltiin tuossa yksi päivä sitten Balin rantoja ja suunnistimme Dreamland Beachille. Paikalle oli yllättävän vaikea löytää, sillä paikalle pääsi vain menemällä suljettua tietä pitkin. Onneksi meidän skootterit on suht ketteriä tapauksia. Hiekka on valkoista ja vesi ennennäkemättömän kirkasta ja turkoosia. Lisäksi rantaa ei oltu turisteilla pilattu. Ainut huono puoli rannassa oli aivan törkeän isot aallot. Loppujen lopuksi lilluimme kuitenkin lähes kokoajan vedessä niinkuin pienet lapset ja nautimme aalloista. Aina silloin tällöin aalto muuttui tsunamiksi ja kaikki pyöri veden alla jonkin aikaa mutta kaikki on kuitenkin vielä toistaiseksi hengissä!






Huomenna aamulla herätys ennen neljää ja meillä on Jaakon, Artun ja Niklaksen kanssa lento Kambodzaan!! Aivan super siistiä. Tästä matka jatkuu erinäisin kulkuvälinein läpi Vietnamiin. Eli seuraavat kaksi viikkoa tullaan olemaan reissussa mukana vain pelkät käsimatkatavarat... Tällä hetkellä Ninnu ja Jemina on Vietnamissa ja tähtää Thaikkulohin, joten meistä kummastakaan ei tule nyt kuulumaan hetkeen. See you!

-Noora

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Rantaa ja hyttysiä

No niin pienen hiljaiselon jälkeen voisin taas raapustella meidän kuulumisia. Muutama viikko takaperin lähettiin Ninnun, Jaakon, Laurin ja yhden vaihtari Suvin kanssa Sanurin rannalle. Matka kesti noin puoli tuntia. Ranta oli aivan erilainen meidän kotirantaan verrattuna. Koska me asutaan Balin länsirannikolla, ovat meidän rantamme erittäin aaltoisia, eivätkä oikein sovellu uimiseen ellei nauti pesukoneessa pyörimisestä. Aallot tuovat mukanaan myös jonkun verran roskaa.... Sanuri on kuitenkin itärannikolla, jossa meri on huomattavasti rauhallisempaa. Hiekka oli ihanan kultaista eikä rannalla ollut aallon aaltoa. Täydellinen kokovartalonmarinointi ranta. Sää ei ollut mikä parhain auringonottoon ja saimmekin nauttia rannasta keskenämme, sillä missään ei näkynyt ristin sielua.




Muutama viikko sitten viikonloppuna olimme vaihteeksi vaihtaribileissä eräiden vaihtareiden villalla ja teemana oli toogat. Tarkoituksena oli etsiä Prisman tapaisesta suurmarketista perus valkoisia lakanoita. Tehtävä osottautui kuitenkin mahdottomaksi. Loppujen lopuksi lainasimmekkin lakanat villamme respasta. Ahdistavia kapistuksia nuo toogat.. Mutta eikun lakant ylle ja menoksi!





Samaisen viikonlopun sunnuntaina otimme suunnaksi sunnuntaibrunssin. Hinta oli paikalliseen tasoon nähden aika kallis, noin 10 euroa. Odotimmekin jotain mahtavaa mutta todellisuus ei kuitenkaan vastannut ihan odotuksiamme. Brunssilla oli lähinnä paikallista ruokaa eli riisiä ja nuudelia, joka alkaa ainakin itselläni tulla yli äyräiden. Itse odotin eniten kinkkua ja juustoa leivän päälle, mitä on hirveä ikävä mutta nämä haaveet saa ilmeisesti Balilla unohtaa. Hyvää oli kuitenkin!



Viime viikolla saimme seuraksemme Niklaksen Suomi vierailijan. Keskiviikkona otimmekin hieman omaa lomaa koulusta ja lähdettiin pienellä porukalla käymään Balin keskiosissa Ubudissa. Ubudin tarjontaan kuuluvat lukuisat riisipellot, tiheä sademetsä sekä monkey forest. Matka kesti skootterilla puuduttavat puolitoista tuntia. Jonkin aikaa kierreltyämme paikallisella torilla (joiden myyjät olivat huomattavan paljon enemmän aggressiivisia kuin muualla) lähdimme apinametsään. Apinametsä on iso sademetsäalue, jossa sai pitää tavaroistaan tarkkaa huolta apinoiden juoksennellessa hulluna ympärinsä. Apinat oli aika hauskoja mutta osa myös hieman uhkaavia. Varsinkin apinavauvat olivat hauskoja temmellessään. Metsä oli kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus.

Torilla tönöttämässä

Temppeli







Niklas sopeutumassa kaltaistensa joukkoon

Ruokailun jälkeen yritimme löytää Tripadvisorissa kehutun maisemapolun. Emme kuitenkaan ikinä löytäneet perille, sillä tripadvisorkaan ei tuntunut tietävän tämän polun tarkkaa sijaintia. Jonkun aikaa pyörittyämme päätimme lähteä kotia kohti, sillä täällä ei ole kiva ajaa pimeän jälkeen teiden ollessa niin huonossa kunnossa. Varsinkin keskustan ulkopuolella teissä on iso monttuja ja ne yleensä huomaa vasta liian myöhään, sillä katuvalaistuskaan ei ole parhaasta päästä.

Kuva kotimatkalta

Vaihto alkaa olla nyt puolessa välissä ja ollaan oltu Balilla jo kaks kuukautta! Hirvittää, että aika vaan vilisee silmissä ja hirveesti olis vielä mitä pitäis keretä tehä. Ikävä on eniten suomalaista ruokaa. Äiti saakin kattaa pöydän notkuvasti kun palataan suomeen! ;) Ruokaikävää kuitenkin helpottaa suomivieraiden tuomat tuliaiset, kuten viime viikolla saamani ruisleipä. Skootterilla ajosta olen oppinut jopa nauttimaan täälä, sillä se on niin ihanan näppärää ja halpaa. Litra maksaa 50 senttiä ja viikossa bensaan menee ehkä joku 2-3 euroa. Sillä saakin huristella jonkun verran. Aurinkoon ei vielä ole kyllästynyt ja tähän kokoaikaiseen nihkeään olotilaankin on jo tottunut. Ainut mikä välillä hieman ärsyttää on koulu ja tapa miten he hoitavat sielä asioita. Informaation kulku on välillä lähes olematonta. Mutta tämän viikon jälkeen meillä alkaa kahen viikon loma ja lähdemme pienelle Aasia kiertuelle. Mutta siitä kuitenkin lisää sitten myöhemmin!

-Noora

torstai 5. maaliskuuta 2015

Waterbom ja muita humputuksia

Ollaan tässä viime viikot oltu hieman epäaktiivisia eikä olla tehty melkeenpä mitään muuta kuin käyty koulussa ja vietetty perusarkea muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämän takia myöskään blogia ei ole tullut päivitettyä niin ahkerasti kuin aikasemmin. Sää ei varsinkaan vapaapäivinä ole ollut meidän puolella ja vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi. Täällä ei tosiaankaan ole älyttömän paljon sellaista tekemistä mitä voisi tehdä sateella, paitsi lähteä bilettämään :D Käytiinkin viime viikolla pari kertaa muutamissa eri villabileissä, joita muut vaihtarit olivat järjestäneet. Osa viikosta menikin siis krapulassa kotona maatessa..

Lauantaina kun sää kerrankin suosi meitä, kävimme Kutalla sijaitsevassa Waterbom nimisessä vesipuistossa. Saatiin vesipuiston pääsylippu opiskelijahinnalla, jonka jälkeen lipun hinnaksi tuli 14 euroa. Vesipuisto oli melko pieni, mutta ainakin minun makuuni mäkiä oli juuri sopiva määrä. Muutama mäki oli juuri purettu ja tilalle oltiin rakentamassa uusia mäkiä, jotka eivät vielä meidän harmiksi olleet valmistuneet. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä menoa riitti siitäkin huolimatta. Parasta paikassa oli ehdottomasti vapaapudotus liukumäki, jossa lähtölaskennan jälkeen lattia jalkojen alta liukui pois. Pudotus otti älyttömän paljon vatsasta ja tärisin hulluna päästyäni alas. Siitä huolimatta mäkeen oli pakko päästä uudestaan, sillä muut mäet eivät olleet tarpeeksi hurjia, jotta niistä olisi saanut samanlaisen fiiliksen. Kaikki muut mäet olivat aika perusliukumäkiä, joita löytyy myös kaikista muistakin vesipuistoista.

Lazy river



Sunnuntaina päätimme ottaa skootterit alle ja suunnata rannalle vähän kauemas kodistamme. Päädyimme lähtemään Nusa Duaan, sillä Noora ei ollut vielä nähnyt paikkaa ja ranta oli tehnyt vaikutuksen viime kerralla siellä käydessä. Sää ei suosinut meitä pahemmin sinä päivänä, joten jouduimme aika nopeasti perille päästyämme unohtamaan ajatuksen auringonotosta. Olimme jo aikasemmin miettineet, että olisi kiva kokeilla suppausta, mutta emme olleet saaneet siihen oikeastaan missään muualla mahdollisuutta. Nusa Duassa sitä pystyi kuitenkin testaamaan ja päätimmekin ottaa laudat alle ja lähteä suppailemaan. Suppailu oli yllättävän helppoa eikä yhtään niin rankkaa mitä aluksi luulimme sen olevan. Pojat uskaltautuivat menemään laudoilla myös aaltoihin, mutta Nooran kanssa tyydyimme vain seuraamaan touhua sivusta. Tunnin melottuamme päätimme lähteä takaisin kotiin, sillä sää alkoi muuttumaan yhä synkemmäksi ja halusimme päästä kotiin kastumatta.



Toissapäivänä lähdimme täällä lomalla olevan kaverini Siirin ja hänen poikaystävänsä kanssa käymään Ubudin lähellä sijaitsevalla Tegenungan nimisellä vesiputouksella ja pyörähdimme myös samalla reissulla temppelissä sekä eräänlaisessa puutarhassa, jossa valmistetaan paikallista kahvia. Vesiputoukset osoittautuivat hiukan pettymykseksi, sillä vesi oli aivan ruskeaa ja se oli täynnä roskia. Muuten maisemat vesiputouksella olivat hienot, mutta näky ei kyllä voittanut edellisiä putouksia, jossa kävimme aikaisemmin. Hehkutus tästä paikasta ei siis oikein täyttänyt odotuksiamme. Koska viihdyimme putouksella niin vähän aikaa päätimme kysyä autokuskiltamme mitä muuta nähtävää lähellä olisi. Hetken pohdinnan jälkeen otimme suunnaksi vieressä sijaitsevan temppelin, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Koska kaikilla meistä oli asiattomat vaatteet päällämme päästäksemme sisään temppeliin, saimme pukea päällemme paikallisten käyttämät sarongit. Temppeliltä suuntasimme vielä viimeiselle etapille, joka oli paikallinen kahvinvalmistuspaikka. Erikoista paikassa oli se, että kahvi, jota siellä valmistettiin on tehty luwak nimisen eläimen ulosteesta.. Emme kukaan kuitenkaan maistaneet tätä kyseistä kahvia, sillä saimme ilmaiseksi maistaa noin 15 erilaista kahvia ja teetä, kun tämän kyseisen erityiskahvin maistaminen olisi maksanut 50 000 rupiaa. Olimme yllättyneitä kuinka hyviä kaikki juomat olivat, mutta hinta oli myös sen mukainen, että budjettimme ei tällä kertaa ihan taipunut näiden herkkujen ostamiseen.


Tegenungan vesiputouksella

Temppelillä


Kahvipavut ennen ja jälkeen käsittelyn

Luwak
Kahvimaistiaisia
-Nina