Terveisiä Vietnamista ja Thaikuista!

Niin kuin Noora edellisessä postauksessa kertoi, oltiin tosiaan Jeminan ja kaverini Kaisan kanssa lomailemassa Vietnamissa ja Thaimaassa muutamaman viikon ajan. Ensimmäisenä käytiin Vietnamissa kahdessa eri paikassa, jonka jälkeen lähdimme Thaimaaseen ranta- ja kaupunkilomailemaan. Nyt ollaan taas takasin Balilla ja vielä olisi muutama lomapäivä jäljellä ennen kuin on aika palata taas koulun penkille.

Lähdettiin tosiaan reissuun pari viikkoa sitten torstaina heti loman alettua. Ensimmäisenä suuntasimme kohti Vietnamia ja yhtä sen suurinta kaupunkia Ho Chi Mihniä. Heti perillä Saigonissa(toinen nimi samalle kaupungille) törmäsimme Kaisaan lentokentällä ja lähdimme suunnistamaan kohti hostellia. Perille päästyämme, selvisi, että kyseinen hostelli sijaitsee keskellä vilkkainta baarikatua ja meteli huoneessa oli myös sen mukainen.. Ensimmäisenä tavoitteena olikin löytää kaikille korvatulpat, sillä nukkumisesta ei olisi tullut mitään ilman niitä. Muutenkin koko kaupunki oli erittäin meluisa, sillä skoottereita ja autoja oli enemmän kuin tarpeeksi. Liikenne verrattuna Baliin (jonka liikenne on myös aika sekava) oli kaoottinen ja tuntui siltä, että tööttiä soitettiin jokaisen esteen tullessa eteen. En ollut tätä ennen nähnyt missään niin paljon skoottereita kuin tässä kaupungissa oli.. Tien ylittäminen oli joka kerta yhtä pelottavaa ja lopulta tien yli piti vain loikkia, toivoen samalla, että pääsee hengissä tien toiselle puolelle.

Ensimmäiset maisemat Saigonista

Jemina pääsi testaamaan Vietnamilaista työntekoa

Saigon

Tytöt ja hullu liikenne

Kävimme reissun aikana tutustumassa sotamuseoon sekä teimme päiväreissun kaupungin lähellä sijaitseville Chu Chi -tunneleille, joita paikalliset ovat käyttäneet sodan ainkana piilopaikkoinaan. Oli erittäin mielenkiintoista ja pysäyttävää kuulla tarinoita sodasta ja siitä, miten se yhä vaikuttaa ihmisten elämään Vietnamissa. Muuten kaupunkiloma meni lähinnä kauppoja ja muita nähtävyyksiä kierrellessä ja kävimme myös yhtenä iltana testaamassa paikallisen yöelämän Kaisan kanssa. Meno baarissa oli melko ahdistava, sillä baari oli todella pieni ja ihmisiä aivan liikaa niin pieneen tilaan. Oli kuitenkin hauska nähdä millainen yöelämä isossa Aasialaisessa kaupungissa on!

Myös Suomi oli päässyt sotamuseon seinälle

Löydettiin kaveri Chu Chistä Kaisan kaa

Kaupunkilomailun jälkeen kaipasimme jo aurinkoa ja rantoja, ja onneksi seuraavana vuorossa olikin yksi Vietnamin saari nimeltä Phu Quac. Lento saarelle Saigonista kesti vain 45 minuuttia ja fiilis sielä oli täysin erilainen kuin kaupungissa. Heti perille päästyämme huomasimme kuinka hiljaista ja rauhallista saarella oli. Oletin, että paikka olisi ollut pahempi turistirysä, mutta oletukset osottautuivat täysin vääriksi. Koska paikka ei ole vielä kovin suuressa suosiossa turistien keskuudessa ja pahin turistikausi oli juuri lopuillaan, saarella oli erittäin vähän ihmisiä. Oli kuitenkin kiva, että pääsi näkemään myös sellaisen paikan maailmassa, jota ei ole vielä pahemmin pilattu turismilla.

Maisemat saarella olivat todella kauniita, ja vuokrasimmekin heti skootterit, joilla kiersimme eri rantoja pitkin saarta. Ensimmäisenä päivänä teimme hieman huonon reittivalinnan ja päädyimme ajamaan rantaa pitkin menevää hiekkatietä.. Tie oli todella huonossa kunnossa ja täynnä kiviä, mutta jatkoimme matkaa siinä toivossa, että se vaihtuisi paremmaksi jossain vaiheessa. Niin ei kuitenkaan käynyt ja lopulta olimmekin ajaneet kyseistä tietä lähemmäs 20 kilometriä.. Toisena päivänä päätimme lähteä ajamaan eri suuntaan kuin edellisellä kerralla ja eksyimmekin sattumalta todella kivalle pienelle rannalle, johon jäimme nauttimaan auringosta, vaikka olimmekin kaikki tulipunaisia edellisen päivän skootteriseikkailun ansiosta.. Olimme saarella yhteensä kolme päivää, joka oli ihan riittävä aika nähdäkseen minkälainen meininki paikassa oli. Lähtöpäivänä odotimmekin jo kovasti Jeminan kanssa, että pääsisimme Thaimaan puolelle, sillä kumpikaan meistä ei ollut ikinä käynyt kyseisessä maassa.

Skobailua

Paikallinen Nightmarket

Vietnamin seikkailujen jälkeen suuntasimme ensimmäisenä Bangkokiin. Tarkoituksena oli viettää ensin yksi yö Bangkokissa, jonka jälkeen menimme viikonlopuksi kaupungin rannikolla sijaitsevalle saarelle Koh Sametille. Saavuimme Bangkokiin iltapäivästä ja päätimme lähteä vielä illalla katsomaan kuuluisaa Buddha patsasta. Patsas oli järkyttävän iso ja se oli valmistettu kokonaan kullasta. Nähtävyys sijaitsi sisällä yhdessä thaimaalaisessa palatsissa, joita Bangkokissa oli kymmeniä. Väsyneinä aikaisesta herätyksestä lähdimme takasin hotellille tuktukilla, joka oli hauskaa verrattuna normaaleihin taksikyyteihin. Niillä matkustaminen oli paljon kivempaa kuin metrolla seikkailu, mutta korkeamman hinnan takia otimme tuktukin alle vain siinä tilanteessa, jos jalat eivät enää kantaneet järkyttävän kuumuuden takia. Bangkokissa on muuten älyttömän kuuma ilma ja tuntuu siltä, että olisi saunassa jatkuvasti. Vaikka luulisi, että on Balilla tottunut jo jatkuvaan kuumuuteen, niin Bangkokin ilmasto oli kyllä vieläkin ahdistavampaa. Jopa illalla pilvenpiirtäjän katolla ilma oli yhtä kuuma ja myös tuulenpuuskat olivat vain kuumaa ilmaa.

Kaisa ja Buddha

Tuktukissa

Perjantaina meillä oli tarkoitus mennä Jeminan kanssa hommaamaan uudet viisumit Indonesiaan, mutta paikalle päästyämme selvisikin, että lähetystö oli kiinni emmekä saaneet vietyä hakemuksia lähetystöön ollenkaan. Ärsyyntyneinä tapahtuneesta lähdimme matkamaan metrolla kohti bussiterminaalia, josta bussit lähtevät kohti Koh Sametia. Matkasimme saarelle Bangkokista bussilla ja sen jälkeen lautalla ja yhteensä matka kesti suunnilleen neljä tuntia. Samet poikkesi täysin Vietnamin Phu quacista, sillä saari oli pienempi ja kaikki asutus oli keskittynyt vain pienelle alueelle. Hotellin respasta saimme kuulla, että samana päivänä rannalla järjestettäisiin rantabileet, jotka kuulostivat enemmän kuin hyvältä sen jälkeen mitä oli aikaisemmin päivällä tapahtunut. Päätimmekin siis lähteä katsomaan mikä meno rannalla oli ja ilta jatkuikin sitten pitkälle yöhön hauskoissa merkeissä! Seuraavana päivänä emme jaksaneet tehdä mitään ihmeellistä vaan menimme vain loikoilemaan läheiselle rannalle.. Vikana päivälle varasimme snorklausretken, joka osottautui kuitenkin hiukan pettymykseksi. Pysähdyimme retkellä kaksi kertaa snorklaamaan, joista toisella kerralla näimme muutamia kaloja, mutta toisella pysähdyksellä olimme niin syvällä, että edes pohjaa ei näkynyt. Oli kuitenkin hauska kiertää saari veneellä ja nauttia jälleen kerran auringosta.

Hedelmäkojut tuli tutuksi tän loman aikana

Aurinkoa snkorlausretkellä

                                       

Viimeisenä etappina ennen kotiin lähtöä olimme vielä muutaman yön lisää Bangokissa Jeminan kanssa kun Kaisa lähti takasin kotiinsa Phuketiin. Olimme päättäneet, että keskitymme loppuloman lähinnä shoppailuun, sillä nähtävyykisen kiertely ei erityisemmin kiinnostanut kumpaakaan meistä. Yksi temppeli käytiin kyllä katsomassa ja se riitti hyvin meille. Bangkok on unelma paikka shoppaajalle, sillä sieltä löytyy sekä merkkivaatteita, että halpoja marketteja, jotka olivat täynnä kaikenlaista ostettavaa. Löysimmekin kiitettävästi uusia vaatteita ja lisääkin olisi voinut ostaa jos laukkuun olisi vielä mahtunut!

Käytiin skybarissa drinksuilla

Nyt ollaan Jeminan kanssa kahdestaan taas Balilla ja nautitaan vielä hetken aikaa hiljaisuudesta ennen kuin muu porukka tulee takaisin lomaltaan! Noora kertoo palattuaan heidän matkakuulumisistaan ja yritetään muutenkin tulevaisuudessa olla vähän aktiivisempia tämän blogin kirjottamisen kanssa.. Eihän meillä kuitenkaan ole kuin enää reilu seitsemän viikkoa aikaa täällä, jonka jälkeen on aika palata takaisin Suomeen! Aika on mennyt liian nopeasti ja tuntuu hassulta ajatukselta, että enää niin vähän aikaa jäljellä täällä..

Waterbom ja muita humputuksia

Ollaan tässä viime viikot oltu hieman epäaktiivisia eikä olla tehty melkeenpä mitään muuta kuin käyty koulussa ja vietetty perusarkea muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämän takia myöskään blogia ei ole tullut päivitettyä niin ahkerasti kuin aikasemmin. Sää ei varsinkaan vapaapäivinä ole ollut meidän puolella ja vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi. Täällä ei tosiaankaan ole älyttömän paljon sellaista tekemistä mitä voisi tehdä sateella, paitsi lähteä bilettämään :D Käytiinkin viime viikolla pari kertaa muutamissa eri villabileissä, joita muut vaihtarit olivat järjestäneet. Osa viikosta menikin siis krapulassa kotona maatessa..

Lauantaina kun sää kerrankin suosi meitä, kävimme Kutalla sijaitsevassa Waterbom nimisessä vesipuistossa. Saatiin vesipuiston pääsylippu opiskelijahinnalla, jonka jälkeen lipun hinnaksi tuli 14 euroa. Vesipuisto oli melko pieni, mutta ainakin minun makuuni mäkiä oli juuri sopiva määrä. Muutama mäki oli juuri purettu ja tilalle oltiin rakentamassa uusia mäkiä, jotka eivät vielä meidän harmiksi olleet valmistuneet. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä menoa riitti siitäkin huolimatta. Parasta paikassa oli ehdottomasti vapaapudotus liukumäki, jossa lähtölaskennan jälkeen lattia jalkojen alta liukui pois. Pudotus otti älyttömän paljon vatsasta ja tärisin hulluna päästyäni alas. Siitä huolimatta mäkeen oli pakko päästä uudestaan, sillä muut mäet eivät olleet tarpeeksi hurjia, jotta niistä olisi saanut samanlaisen fiiliksen. Kaikki muut mäet olivat aika perusliukumäkiä, joita löytyy myös kaikista muistakin vesipuistoista.

Lazy river

Sunnuntaina päätimme ottaa skootterit alle ja suunnata rannalle vähän kauemas kodistamme. Päädyimme lähtemään Nusa Duaan, sillä Noora ei ollut vielä nähnyt paikkaa ja ranta oli tehnyt vaikutuksen viime kerralla siellä käydessä. Sää ei suosinut meitä pahemmin sinä päivänä, joten jouduimme aika nopeasti perille päästyämme unohtamaan ajatuksen auringonotosta. Olimme jo aikasemmin miettineet, että olisi kiva kokeilla suppausta, mutta emme olleet saaneet siihen oikeastaan missään muualla mahdollisuutta. Nusa Duassa sitä pystyi kuitenkin testaamaan ja päätimmekin ottaa laudat alle ja lähteä suppailemaan. Suppailu oli yllättävän helppoa eikä yhtään niin rankkaa mitä aluksi luulimme sen olevan. Pojat uskaltautuivat menemään laudoilla myös aaltoihin, mutta Nooran kanssa tyydyimme vain seuraamaan touhua sivusta. Tunnin melottuamme päätimme lähteä takaisin kotiin, sillä sää alkoi muuttumaan yhä synkemmäksi ja halusimme päästä kotiin kastumatta.

Toissapäivänä lähdimme täällä lomalla olevan kaverini Siirin ja hänen poikaystävänsä kanssa käymään Ubudin lähellä sijaitsevalla Tegenungan nimisellä vesiputouksella ja pyörähdimme myös samalla reissulla temppelissä sekä eräänlaisessa puutarhassa, jossa valmistetaan paikallista kahvia. Vesiputoukset osoittautuivat hiukan pettymykseksi, sillä vesi oli aivan ruskeaa ja se oli täynnä roskia. Muuten maisemat vesiputouksella olivat hienot, mutta näky ei kyllä voittanut edellisiä putouksia, jossa kävimme aikaisemmin. Hehkutus tästä paikasta ei siis oikein täyttänyt odotuksiamme. Koska viihdyimme putouksella niin vähän aikaa päätimme kysyä autokuskiltamme mitä muuta nähtävää lähellä olisi. Hetken pohdinnan jälkeen otimme suunnaksi vieressä sijaitsevan temppelin, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Koska kaikilla meistä oli asiattomat vaatteet päällämme päästäksemme sisään temppeliin, saimme pukea päällemme paikallisten käyttämät sarongit. Temppeliltä suuntasimme vielä viimeiselle etapille, joka oli paikallinen kahvinvalmistuspaikka. Erikoista paikassa oli se, että kahvi, jota siellä valmistettiin on tehty luwak nimisen eläimen ulosteesta.. Emme kukaan kuitenkaan maistaneet tätä kyseistä kahvia, sillä saimme ilmaiseksi maistaa noin 15 erilaista kahvia ja teetä, kun tämän kyseisen erityiskahvin maistaminen olisi maksanut 50 000 rupiaa. Olimme yllättyneitä kuinka hyviä kaikki juomat olivat, mutta hinta oli myös sen mukainen, että budjettimme ei tällä kertaa ihan taipunut näiden herkkujen ostamiseen.

Tegenungan vesiputouksella

Temppelillä

Kahvipavut ennen ja jälkeen käsittelyn

Luwak

Kahvimaistiaisia

-Nina