Terveisiä Vietnamista ja Thaikuista!

Niin kuin Noora edellisessä postauksessa kertoi, oltiin tosiaan Jeminan ja kaverini Kaisan kanssa lomailemassa Vietnamissa ja Thaimaassa muutamaman viikon ajan. Ensimmäisenä käytiin Vietnamissa kahdessa eri paikassa, jonka jälkeen lähdimme Thaimaaseen ranta- ja kaupunkilomailemaan. Nyt ollaan taas takasin Balilla ja vielä olisi muutama lomapäivä jäljellä ennen kuin on aika palata taas koulun penkille.

Lähdettiin tosiaan reissuun pari viikkoa sitten torstaina heti loman alettua. Ensimmäisenä suuntasimme kohti Vietnamia ja yhtä sen suurinta kaupunkia Ho Chi Mihniä. Heti perillä Saigonissa(toinen nimi samalle kaupungille) törmäsimme Kaisaan lentokentällä ja lähdimme suunnistamaan kohti hostellia. Perille päästyämme, selvisi, että kyseinen hostelli sijaitsee keskellä vilkkainta baarikatua ja meteli huoneessa oli myös sen mukainen.. Ensimmäisenä tavoitteena olikin löytää kaikille korvatulpat, sillä nukkumisesta ei olisi tullut mitään ilman niitä. Muutenkin koko kaupunki oli erittäin meluisa, sillä skoottereita ja autoja oli enemmän kuin tarpeeksi. Liikenne verrattuna Baliin (jonka liikenne on myös aika sekava) oli kaoottinen ja tuntui siltä, että tööttiä soitettiin jokaisen esteen tullessa eteen. En ollut tätä ennen nähnyt missään niin paljon skoottereita kuin tässä kaupungissa oli.. Tien ylittäminen oli joka kerta yhtä pelottavaa ja lopulta tien yli piti vain loikkia, toivoen samalla, että pääsee hengissä tien toiselle puolelle.

Ensimmäiset maisemat Saigonista

Jemina pääsi testaamaan Vietnamilaista työntekoa

Saigon

Tytöt ja hullu liikenne

Kävimme reissun aikana tutustumassa sotamuseoon sekä teimme päiväreissun kaupungin lähellä sijaitseville Chu Chi -tunneleille, joita paikalliset ovat käyttäneet sodan ainkana piilopaikkoinaan. Oli erittäin mielenkiintoista ja pysäyttävää kuulla tarinoita sodasta ja siitä, miten se yhä vaikuttaa ihmisten elämään Vietnamissa. Muuten kaupunkiloma meni lähinnä kauppoja ja muita nähtävyyksiä kierrellessä ja kävimme myös yhtenä iltana testaamassa paikallisen yöelämän Kaisan kanssa. Meno baarissa oli melko ahdistava, sillä baari oli todella pieni ja ihmisiä aivan liikaa niin pieneen tilaan. Oli kuitenkin hauska nähdä millainen yöelämä isossa Aasialaisessa kaupungissa on!

Myös Suomi oli päässyt sotamuseon seinälle

Löydettiin kaveri Chu Chistä Kaisan kaa

Kaupunkilomailun jälkeen kaipasimme jo aurinkoa ja rantoja, ja onneksi seuraavana vuorossa olikin yksi Vietnamin saari nimeltä Phu Quac. Lento saarelle Saigonista kesti vain 45 minuuttia ja fiilis sielä oli täysin erilainen kuin kaupungissa. Heti perille päästyämme huomasimme kuinka hiljaista ja rauhallista saarella oli. Oletin, että paikka olisi ollut pahempi turistirysä, mutta oletukset osottautuivat täysin vääriksi. Koska paikka ei ole vielä kovin suuressa suosiossa turistien keskuudessa ja pahin turistikausi oli juuri lopuillaan, saarella oli erittäin vähän ihmisiä. Oli kuitenkin kiva, että pääsi näkemään myös sellaisen paikan maailmassa, jota ei ole vielä pahemmin pilattu turismilla.

Maisemat saarella olivat todella kauniita, ja vuokrasimmekin heti skootterit, joilla kiersimme eri rantoja pitkin saarta. Ensimmäisenä päivänä teimme hieman huonon reittivalinnan ja päädyimme ajamaan rantaa pitkin menevää hiekkatietä.. Tie oli todella huonossa kunnossa ja täynnä kiviä, mutta jatkoimme matkaa siinä toivossa, että se vaihtuisi paremmaksi jossain vaiheessa. Niin ei kuitenkaan käynyt ja lopulta olimmekin ajaneet kyseistä tietä lähemmäs 20 kilometriä.. Toisena päivänä päätimme lähteä ajamaan eri suuntaan kuin edellisellä kerralla ja eksyimmekin sattumalta todella kivalle pienelle rannalle, johon jäimme nauttimaan auringosta, vaikka olimmekin kaikki tulipunaisia edellisen päivän skootteriseikkailun ansiosta.. Olimme saarella yhteensä kolme päivää, joka oli ihan riittävä aika nähdäkseen minkälainen meininki paikassa oli. Lähtöpäivänä odotimmekin jo kovasti Jeminan kanssa, että pääsisimme Thaimaan puolelle, sillä kumpikaan meistä ei ollut ikinä käynyt kyseisessä maassa.

Skobailua

Paikallinen Nightmarket

Vietnamin seikkailujen jälkeen suuntasimme ensimmäisenä Bangkokiin. Tarkoituksena oli viettää ensin yksi yö Bangkokissa, jonka jälkeen menimme viikonlopuksi kaupungin rannikolla sijaitsevalle saarelle Koh Sametille. Saavuimme Bangkokiin iltapäivästä ja päätimme lähteä vielä illalla katsomaan kuuluisaa Buddha patsasta. Patsas oli järkyttävän iso ja se oli valmistettu kokonaan kullasta. Nähtävyys sijaitsi sisällä yhdessä thaimaalaisessa palatsissa, joita Bangkokissa oli kymmeniä. Väsyneinä aikaisesta herätyksestä lähdimme takasin hotellille tuktukilla, joka oli hauskaa verrattuna normaaleihin taksikyyteihin. Niillä matkustaminen oli paljon kivempaa kuin metrolla seikkailu, mutta korkeamman hinnan takia otimme tuktukin alle vain siinä tilanteessa, jos jalat eivät enää kantaneet järkyttävän kuumuuden takia. Bangkokissa on muuten älyttömän kuuma ilma ja tuntuu siltä, että olisi saunassa jatkuvasti. Vaikka luulisi, että on Balilla tottunut jo jatkuvaan kuumuuteen, niin Bangkokin ilmasto oli kyllä vieläkin ahdistavampaa. Jopa illalla pilvenpiirtäjän katolla ilma oli yhtä kuuma ja myös tuulenpuuskat olivat vain kuumaa ilmaa.

Kaisa ja Buddha

Tuktukissa

Perjantaina meillä oli tarkoitus mennä Jeminan kanssa hommaamaan uudet viisumit Indonesiaan, mutta paikalle päästyämme selvisikin, että lähetystö oli kiinni emmekä saaneet vietyä hakemuksia lähetystöön ollenkaan. Ärsyyntyneinä tapahtuneesta lähdimme matkamaan metrolla kohti bussiterminaalia, josta bussit lähtevät kohti Koh Sametia. Matkasimme saarelle Bangkokista bussilla ja sen jälkeen lautalla ja yhteensä matka kesti suunnilleen neljä tuntia. Samet poikkesi täysin Vietnamin Phu quacista, sillä saari oli pienempi ja kaikki asutus oli keskittynyt vain pienelle alueelle. Hotellin respasta saimme kuulla, että samana päivänä rannalla järjestettäisiin rantabileet, jotka kuulostivat enemmän kuin hyvältä sen jälkeen mitä oli aikaisemmin päivällä tapahtunut. Päätimmekin siis lähteä katsomaan mikä meno rannalla oli ja ilta jatkuikin sitten pitkälle yöhön hauskoissa merkeissä! Seuraavana päivänä emme jaksaneet tehdä mitään ihmeellistä vaan menimme vain loikoilemaan läheiselle rannalle.. Vikana päivälle varasimme snorklausretken, joka osottautui kuitenkin hiukan pettymykseksi. Pysähdyimme retkellä kaksi kertaa snorklaamaan, joista toisella kerralla näimme muutamia kaloja, mutta toisella pysähdyksellä olimme niin syvällä, että edes pohjaa ei näkynyt. Oli kuitenkin hauska kiertää saari veneellä ja nauttia jälleen kerran auringosta.

Hedelmäkojut tuli tutuksi tän loman aikana

Aurinkoa snkorlausretkellä

                                       

Viimeisenä etappina ennen kotiin lähtöä olimme vielä muutaman yön lisää Bangokissa Jeminan kanssa kun Kaisa lähti takasin kotiinsa Phuketiin. Olimme päättäneet, että keskitymme loppuloman lähinnä shoppailuun, sillä nähtävyykisen kiertely ei erityisemmin kiinnostanut kumpaakaan meistä. Yksi temppeli käytiin kyllä katsomassa ja se riitti hyvin meille. Bangkok on unelma paikka shoppaajalle, sillä sieltä löytyy sekä merkkivaatteita, että halpoja marketteja, jotka olivat täynnä kaikenlaista ostettavaa. Löysimmekin kiitettävästi uusia vaatteita ja lisääkin olisi voinut ostaa jos laukkuun olisi vielä mahtunut!

Käytiin skybarissa drinksuilla

Nyt ollaan Jeminan kanssa kahdestaan taas Balilla ja nautitaan vielä hetken aikaa hiljaisuudesta ennen kuin muu porukka tulee takaisin lomaltaan! Noora kertoo palattuaan heidän matkakuulumisistaan ja yritetään muutenkin tulevaisuudessa olla vähän aktiivisempia tämän blogin kirjottamisen kanssa.. Eihän meillä kuitenkaan ole kuin enää reilu seitsemän viikkoa aikaa täällä, jonka jälkeen on aika palata takaisin Suomeen! Aika on mennyt liian nopeasti ja tuntuu hassulta ajatukselta, että enää niin vähän aikaa jäljellä täällä..

Gili Trawangan

Viime viikolla lähdimme pienelle viikonloppulomalle ja otettiin pieni breikki tästä "arjesta." Varattiin torstaille fast boat yhdelle Gilien kolmesta saaresta. Gilit kuuluvat Balin viereiseen saareen Lombokiin. Meidän loma keskittyi kuitenkin vain yhteen saareen eli Gili Trawangaan. Kaikilla näillä saarilla on oma maineensa ja meidän vierailemamme saari oli näistä saarista se vilkkain ja isoin. Isoksi saarta ei kuitenkaan voisi kuvailla, sillä sen ympäri kävellessä matkaa kertyy noin 8 kilometriä. Gileissä ihmisiä viehättää sen täysin valkoiset hiekkarannat, turkoosi vesi sekä moottoriajoneuvojen puuttuminen. Millään Gilien saarista ei siis ole autoja eikä moottoripyöriä ja ainoat tavat liikkua on joko kävellen, pyörällä tai hevosen kyydissä. Itse käytimme vain kahta ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä hevosilla liikkkuminen olisi ollut suhteellisen kallista eivätkä hevoset vaikuttaneet kovin onnellisilta otuksilta, joten ne jäivät meiltä sitten kokeilematta.

Minun ja Artun aamu alkoi torstaina kuitenkin hieman erilailla kuin muiden, sillä vierailimme vain meille kahdelle pakollisella excursionilla. Me lähdimme aikaisin aamusta mopolla kauhistuttavan kielenopettajamme sekä toisen opettajan kotiin, jotka olivat yllätykseksemme keskenään naimisissa. Excursion tarkoituksen oli tutustua perinteiseen balilaiseen kotiin. Tilat olivat paikallisella tasolla katsottuen hulppeat. Vietimme aikaa heidän kotonaan noin puolitoista tuntia ja lähdimme ajamaan tunnin matkaa satamaan kun muut pääsivät kuljettajan kyydillä. Olimme artun kanssa hyvissä ajoin perillä ja päätimme syödä lounaan paikallisessa kahvilassa. Kuva kana hampurilaisesta näytti herkulliselta, joten päätin tilata sen. Todellisuus oli kuitenkin muuta kun paahtoleipien välissä oli blenderissä muhennettua kanaa sekä porkkanaraastetta. Muut villalaisemme, jotka lähtivät reissuun mukaan, eli Nikals, Ninnu, Jemina sekä meilla vieraileva kaverini Raiku, saapuivat kyydillään hieman myöhässä. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut ongelmia, sillä itse laiva lähti melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä, joten saimme odotella sataman paahtavassa auringossa jonkun aikaa. 

Perille päästyämme keli oli hieman kehno ja etsimme varaamaamme hotellia sateessa. Etsiminen paljastuikin hieman vaikeammaksi kuin olimme odottaneet ja harhailimme saarella varmaankin yli tunnin. Paikalliset eivät tuntuneet tietävän mihin suuntaan meidän olisi pitänyt mennä ja kuljimmekin samoja katuja uudestaan ja uudestaan. Lopulta olimmekin pyörineet aivan väärässä suunnassa ja hotelli löytyikin heti kun vaan aluksi pääsimme oikeaan kohtaan saarta. Kello oli hotellille päästyämme jo melko paljon, joten suunnistimme suoraan etsimään ruokapaikkaa. Gilit lämmittivät sydäntäni, sillä ravintoloista sai tilattua viiniä, mitä Balilla ei oikeastaan näy. Loppuillan siemailimme hieman paikallista viiniä ja ilta venyikin aika myöhälle.

Kilppareiden rescue center

Seuraavana aamuna suunnistimme rannalle. Löysimme hieman syrjemmästä kaikesta ihmisvilinästä rantatuoleja, eikä kukaan missään vaiheessa tullut perimään meiltä minkäänlaista maksua. Hiekka rannalla oli ihanan valkoista mutta aaltojen mukana tullutta kuollutta korallia oli meidän makuun liikaa ja hiekka ei tuntunut jalkojen alla kovinkaan mukavalta. Nautimme kuitenkin hyvän tovin auringosta ja merestä. Iltapäivällä vuokrasimme allemme polkupyörät hostellistamme ja hintaa kertyi puolesta päivästä mahtavat 1,7 euroa. Päätimme polkea saaren ympäri, jotta näkisimme muutakin kuin sataman ympärille muodostuneen turisti keskittymän. Matka kesti vähän päälle tunnin muutaman pysähdyksen kanssa. Polkeminen oli kuteinkin mielenkiintoista, sillä joissain kohtaa tie vain loppui ja edessä oli pelkkää rantaa. Polkeminen ei tietenkään onnistunut ja jouduimme kävellen puskemaan pyörät hietikon läpi. Saaren ympäri polkeminen oli kuitenkin vaivan arvoista vaikka loppu matka satoikin aika lujaa. Illalla menimme vain aikaisin nukkumaan, sillä olimme varanneet snorklaus retken seuraavalle päivälle.

Snorkalusreissuun kuului laivakuljetus, kolme snorklaus pysähdystä sekä välineet eikä hinta ollut kovinkaan iso. Koko hupi maksoi alle 7 euroa. Puitteet olivat mahtavat vaikka mitään kovin ihmeellisiä kaloja ei näkynytkään. Päivä oli myös pilvinen, joten vesi ei ollut kirkkaimmillaan. Mahtavinta oli kuitenkin näkemämme merikilpikonnat, korallit sekä mustekalat! En ikinä aikaisemmin ollut nähnyt kilpikonnia enkä mustekaloja luonnossa. Välissä pyshdyimme syömään jollekkin Gilien saarista mutta emme oikein päässeet lopputulokseen siitä, mikä saarista oli kyseessä. Kaiken kaikkiaan snorklausreissu oli erittäin onnistunut ja ainakin minä erittäin tyytyväinen, että sille tuli lähdettyä. Meitä kuitenkin hieman ihmetytti samalla reisulla olleet musliminaiset. Emme uskoneet heidän lähtevän veteen asti mutta niin vaan he tulivat kanssamme snorklaamaan farkut jalassa, huivit päässä sekä pelastusliivit päällä, sillä he eivät selkeästikkään osanneet uida. No kukin tavallaan.

Sunnuntaina meille oli huoneiden luovutus 10 aamulla. Artulle oli kuitenkin nuossut kuume yön aikana, joten me pidennettiin huonettamme pidemmälle aamuäivään, sillä paaluvene lähti takaisin Balille vasta 14.30. Artun jäädessä kärsimään me muut suuntasimme vielä viimeisille Gilin auringonsäteille rantaan ottamaan aurinkoa. Laiva lähti yllättäen taas muutaman tunnin myöhässä. Kotona olimmekin vasta pimeän laskeuduttua. Artun olo ei helpottanut yön aikana ja kukonlaulun aikaan Arttu suunnisti sairalaan, jossa selvisi hänen saaneen ilmeisesti syömästään ruuasta eräänlaisen ameeban. Tämä loinen asuu ihmisen suolistossa ja aiheuttaa erittäinn ikävän olon. Onneksi nyt Arttu makaa lääkittynä kotona ja odottaan paranemistaan.

Kotimatkalla

-Noora