Gili Trawangan

Viime viikolla lähdimme pienelle viikonloppulomalle ja otettiin pieni breikki tästä "arjesta." Varattiin torstaille fast boat yhdelle Gilien kolmesta saaresta. Gilit kuuluvat Balin viereiseen saareen Lombokiin. Meidän loma keskittyi kuitenkin vain yhteen saareen eli Gili Trawangaan. Kaikilla näillä saarilla on oma maineensa ja meidän vierailemamme saari oli näistä saarista se vilkkain ja isoin. Isoksi saarta ei kuitenkaan voisi kuvailla, sillä sen ympäri kävellessä matkaa kertyy noin 8 kilometriä. Gileissä ihmisiä viehättää sen täysin valkoiset hiekkarannat, turkoosi vesi sekä moottoriajoneuvojen puuttuminen. Millään Gilien saarista ei siis ole autoja eikä moottoripyöriä ja ainoat tavat liikkua on joko kävellen, pyörällä tai hevosen kyydissä. Itse käytimme vain kahta ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä hevosilla liikkkuminen olisi ollut suhteellisen kallista eivätkä hevoset vaikuttaneet kovin onnellisilta otuksilta, joten ne jäivät meiltä sitten kokeilematta.

Minun ja Artun aamu alkoi torstaina kuitenkin hieman erilailla kuin muiden, sillä vierailimme vain meille kahdelle pakollisella excursionilla. Me lähdimme aikaisin aamusta mopolla kauhistuttavan kielenopettajamme sekä toisen opettajan kotiin, jotka olivat yllätykseksemme keskenään naimisissa. Excursion tarkoituksen oli tutustua perinteiseen balilaiseen kotiin. Tilat olivat paikallisella tasolla katsottuen hulppeat. Vietimme aikaa heidän kotonaan noin puolitoista tuntia ja lähdimme ajamaan tunnin matkaa satamaan kun muut pääsivät kuljettajan kyydillä. Olimme artun kanssa hyvissä ajoin perillä ja päätimme syödä lounaan paikallisessa kahvilassa. Kuva kana hampurilaisesta näytti herkulliselta, joten päätin tilata sen. Todellisuus oli kuitenkin muuta kun paahtoleipien välissä oli blenderissä muhennettua kanaa sekä porkkanaraastetta. Muut villalaisemme, jotka lähtivät reissuun mukaan, eli Nikals, Ninnu, Jemina sekä meilla vieraileva kaverini Raiku, saapuivat kyydillään hieman myöhässä. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut ongelmia, sillä itse laiva lähti melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä, joten saimme odotella sataman paahtavassa auringossa jonkun aikaa. 

Perille päästyämme keli oli hieman kehno ja etsimme varaamaamme hotellia sateessa. Etsiminen paljastuikin hieman vaikeammaksi kuin olimme odottaneet ja harhailimme saarella varmaankin yli tunnin. Paikalliset eivät tuntuneet tietävän mihin suuntaan meidän olisi pitänyt mennä ja kuljimmekin samoja katuja uudestaan ja uudestaan. Lopulta olimmekin pyörineet aivan väärässä suunnassa ja hotelli löytyikin heti kun vaan aluksi pääsimme oikeaan kohtaan saarta. Kello oli hotellille päästyämme jo melko paljon, joten suunnistimme suoraan etsimään ruokapaikkaa. Gilit lämmittivät sydäntäni, sillä ravintoloista sai tilattua viiniä, mitä Balilla ei oikeastaan näy. Loppuillan siemailimme hieman paikallista viiniä ja ilta venyikin aika myöhälle.

Kilppareiden rescue center

Seuraavana aamuna suunnistimme rannalle. Löysimme hieman syrjemmästä kaikesta ihmisvilinästä rantatuoleja, eikä kukaan missään vaiheessa tullut perimään meiltä minkäänlaista maksua. Hiekka rannalla oli ihanan valkoista mutta aaltojen mukana tullutta kuollutta korallia oli meidän makuun liikaa ja hiekka ei tuntunut jalkojen alla kovinkaan mukavalta. Nautimme kuitenkin hyvän tovin auringosta ja merestä. Iltapäivällä vuokrasimme allemme polkupyörät hostellistamme ja hintaa kertyi puolesta päivästä mahtavat 1,7 euroa. Päätimme polkea saaren ympäri, jotta näkisimme muutakin kuin sataman ympärille muodostuneen turisti keskittymän. Matka kesti vähän päälle tunnin muutaman pysähdyksen kanssa. Polkeminen oli kuteinkin mielenkiintoista, sillä joissain kohtaa tie vain loppui ja edessä oli pelkkää rantaa. Polkeminen ei tietenkään onnistunut ja jouduimme kävellen puskemaan pyörät hietikon läpi. Saaren ympäri polkeminen oli kuitenkin vaivan arvoista vaikka loppu matka satoikin aika lujaa. Illalla menimme vain aikaisin nukkumaan, sillä olimme varanneet snorklaus retken seuraavalle päivälle.

Snorkalusreissuun kuului laivakuljetus, kolme snorklaus pysähdystä sekä välineet eikä hinta ollut kovinkaan iso. Koko hupi maksoi alle 7 euroa. Puitteet olivat mahtavat vaikka mitään kovin ihmeellisiä kaloja ei näkynytkään. Päivä oli myös pilvinen, joten vesi ei ollut kirkkaimmillaan. Mahtavinta oli kuitenkin näkemämme merikilpikonnat, korallit sekä mustekalat! En ikinä aikaisemmin ollut nähnyt kilpikonnia enkä mustekaloja luonnossa. Välissä pyshdyimme syömään jollekkin Gilien saarista mutta emme oikein päässeet lopputulokseen siitä, mikä saarista oli kyseessä. Kaiken kaikkiaan snorklausreissu oli erittäin onnistunut ja ainakin minä erittäin tyytyväinen, että sille tuli lähdettyä. Meitä kuitenkin hieman ihmetytti samalla reisulla olleet musliminaiset. Emme uskoneet heidän lähtevän veteen asti mutta niin vaan he tulivat kanssamme snorklaamaan farkut jalassa, huivit päässä sekä pelastusliivit päällä, sillä he eivät selkeästikkään osanneet uida. No kukin tavallaan.

Sunnuntaina meille oli huoneiden luovutus 10 aamulla. Artulle oli kuitenkin nuossut kuume yön aikana, joten me pidennettiin huonettamme pidemmälle aamuäivään, sillä paaluvene lähti takaisin Balille vasta 14.30. Artun jäädessä kärsimään me muut suuntasimme vielä viimeisille Gilin auringonsäteille rantaan ottamaan aurinkoa. Laiva lähti yllättäen taas muutaman tunnin myöhässä. Kotona olimmekin vasta pimeän laskeuduttua. Artun olo ei helpottanut yön aikana ja kukonlaulun aikaan Arttu suunnisti sairalaan, jossa selvisi hänen saaneen ilmeisesti syömästään ruuasta eräänlaisen ameeban. Tämä loinen asuu ihmisen suolistossa ja aiheuttaa erittäinn ikävän olon. Onneksi nyt Arttu makaa lääkittynä kotona ja odottaan paranemistaan.

Kotimatkalla

-Noora