Waterbom ja muita humputuksia

Ollaan tässä viime viikot oltu hieman epäaktiivisia eikä olla tehty melkeenpä mitään muuta kuin käyty koulussa ja vietetty perusarkea muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämän takia myöskään blogia ei ole tullut päivitettyä niin ahkerasti kuin aikasemmin. Sää ei varsinkaan vapaapäivinä ole ollut meidän puolella ja vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi. Täällä ei tosiaankaan ole älyttömän paljon sellaista tekemistä mitä voisi tehdä sateella, paitsi lähteä bilettämään :D Käytiinkin viime viikolla pari kertaa muutamissa eri villabileissä, joita muut vaihtarit olivat järjestäneet. Osa viikosta menikin siis krapulassa kotona maatessa..

Lauantaina kun sää kerrankin suosi meitä, kävimme Kutalla sijaitsevassa Waterbom nimisessä vesipuistossa. Saatiin vesipuiston pääsylippu opiskelijahinnalla, jonka jälkeen lipun hinnaksi tuli 14 euroa. Vesipuisto oli melko pieni, mutta ainakin minun makuuni mäkiä oli juuri sopiva määrä. Muutama mäki oli juuri purettu ja tilalle oltiin rakentamassa uusia mäkiä, jotka eivät vielä meidän harmiksi olleet valmistuneet. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä menoa riitti siitäkin huolimatta. Parasta paikassa oli ehdottomasti vapaapudotus liukumäki, jossa lähtölaskennan jälkeen lattia jalkojen alta liukui pois. Pudotus otti älyttömän paljon vatsasta ja tärisin hulluna päästyäni alas. Siitä huolimatta mäkeen oli pakko päästä uudestaan, sillä muut mäet eivät olleet tarpeeksi hurjia, jotta niistä olisi saanut samanlaisen fiiliksen. Kaikki muut mäet olivat aika perusliukumäkiä, joita löytyy myös kaikista muistakin vesipuistoista.

Lazy river

Sunnuntaina päätimme ottaa skootterit alle ja suunnata rannalle vähän kauemas kodistamme. Päädyimme lähtemään Nusa Duaan, sillä Noora ei ollut vielä nähnyt paikkaa ja ranta oli tehnyt vaikutuksen viime kerralla siellä käydessä. Sää ei suosinut meitä pahemmin sinä päivänä, joten jouduimme aika nopeasti perille päästyämme unohtamaan ajatuksen auringonotosta. Olimme jo aikasemmin miettineet, että olisi kiva kokeilla suppausta, mutta emme olleet saaneet siihen oikeastaan missään muualla mahdollisuutta. Nusa Duassa sitä pystyi kuitenkin testaamaan ja päätimmekin ottaa laudat alle ja lähteä suppailemaan. Suppailu oli yllättävän helppoa eikä yhtään niin rankkaa mitä aluksi luulimme sen olevan. Pojat uskaltautuivat menemään laudoilla myös aaltoihin, mutta Nooran kanssa tyydyimme vain seuraamaan touhua sivusta. Tunnin melottuamme päätimme lähteä takaisin kotiin, sillä sää alkoi muuttumaan yhä synkemmäksi ja halusimme päästä kotiin kastumatta.

Toissapäivänä lähdimme täällä lomalla olevan kaverini Siirin ja hänen poikaystävänsä kanssa käymään Ubudin lähellä sijaitsevalla Tegenungan nimisellä vesiputouksella ja pyörähdimme myös samalla reissulla temppelissä sekä eräänlaisessa puutarhassa, jossa valmistetaan paikallista kahvia. Vesiputoukset osoittautuivat hiukan pettymykseksi, sillä vesi oli aivan ruskeaa ja se oli täynnä roskia. Muuten maisemat vesiputouksella olivat hienot, mutta näky ei kyllä voittanut edellisiä putouksia, jossa kävimme aikaisemmin. Hehkutus tästä paikasta ei siis oikein täyttänyt odotuksiamme. Koska viihdyimme putouksella niin vähän aikaa päätimme kysyä autokuskiltamme mitä muuta nähtävää lähellä olisi. Hetken pohdinnan jälkeen otimme suunnaksi vieressä sijaitsevan temppelin, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Koska kaikilla meistä oli asiattomat vaatteet päällämme päästäksemme sisään temppeliin, saimme pukea päällemme paikallisten käyttämät sarongit. Temppeliltä suuntasimme vielä viimeiselle etapille, joka oli paikallinen kahvinvalmistuspaikka. Erikoista paikassa oli se, että kahvi, jota siellä valmistettiin on tehty luwak nimisen eläimen ulosteesta.. Emme kukaan kuitenkaan maistaneet tätä kyseistä kahvia, sillä saimme ilmaiseksi maistaa noin 15 erilaista kahvia ja teetä, kun tämän kyseisen erityiskahvin maistaminen olisi maksanut 50 000 rupiaa. Olimme yllättyneitä kuinka hyviä kaikki juomat olivat, mutta hinta oli myös sen mukainen, että budjettimme ei tällä kertaa ihan taipunut näiden herkkujen ostamiseen.

Tegenungan vesiputouksella

Temppelillä

Kahvipavut ennen ja jälkeen käsittelyn

Luwak

Kahvimaistiaisia

-Nina

Selamat siang!

Taas on yksi viikko Balilla vierähtänyt ja parin päivän päästä ollaan oltu täällä jo kuukausi. Aika menee tosi nopeaa vauhtia, ja tuntuu, että nähtävää on vielä todella paljon. Noora ja Lauri on ollut nyt kipeenä muutaman päivän, jonka takia heidän on pitänyt jäädä kotiin sairastamaan eikä ole päässyt mukaan kaikkeen mitä ollaan tällä viikolla tehty. Kauhulla odotetaan milloin muutkin meistä saavat saman taudin, vai ollaanko niin onnekkaita, että päästään muut edelleen ilman sairastelua. 

Viime viikolla meillä oli ensimmäiset kunnon koulupäivät kun kaikki kurssit alkoivat. Koulua on täällä maanantaista keskiviikkoon, eli alkuviikot menevät aina koulunpenkillä istuessa. Koulu vie yllättävän paljon aikaa päivästä ja joudumme heräämään kouluun aina seitsemän aikaan aamulla, sillä koulu alkaa jo 8.30. En muista milloin viimeksi olisin edes Suomessa herännyt näin aikaisin kouluun.. Onneksi päivät eivät kuitenkaan ole kovin pitkiä ja pääsemme kotiin vielä niin, että ehdimme nauttimaan auringonpaisteesta. Kaikki muut kurssit koulussa vaikuttavat melko helpoilta, paitsi Bahasa Indonesian kurssi. Syy siihen miksi kukaan ei pidä kyseistä kurssista on ahdistava opettaja, joka vaatii, että kaikki asiat opitaan todella nopeaa tahtia. Toivonmukaan jatkuva kuumotus tunneilla loppuu kun kieli on hiukan enemmän hallussa. Siihen asti maanantaiaamuja saa odottaa aina kauhulla.

Torstaisin meillä on yleensä koulun järjestämä workshop, jossa on tarkoituksena tutustua Balilaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Viime viikolla meillä oli ohjelmassa opetella valmistamaan paikallisia ornamentteja, jotka tehdään punomalla palmunlehdistä. Näpertely vaikutti aluksi ihan kiinnostavalta, mutta hetken yrittämisen jälkeen lähes kaikilla meni hermo tähän, eikä lopputuloksesta tullut kovin imartelevan näköistä verrattuna opettajan tekemiin mallikappaleisiin.

Jemina ja lähestulkoon onnistunut ornamentti

Ei niin helppoa miltä näyttää..

Perjantaina vaihtareiden kesken oli järjestettty retki Nusa Duaan, joka sijaitsee saaren eteläosassa. Nusa Duassa tarkoituksena oli mennä kokeilemaan erilaisia vesiurheilumahdollisuuksia ja hengailemaan rannalle vaihtariporukalla. Päädyimme Jeminan kanssa testamaan flying fishiä, joka oli ihan hauska kokemus, mutta olisi saanut kestää hiukan pidempään kuin viisi minuuttia. Kyyti maksoi lähes 15 euroa, joka on tämän maan hintatasoon nähden mielestäni melko kallista. Pojat puolestaan päätyivät testaamaan banana boatia, joka osottautui enemmänkin maisemakierrokseksi kuin extremeajeluksi, jota heille oli hehkutettu. Yksi Nusa Duan rannoista, johon siirryimme turistirysän keskeltä, oli kuitenkin näkemisen arvoinen ja ajattelimme jatkossakin ajella sinne ottamaan aurinkoa. Hiekka oli todella hienoa ja maisemat olivat superhienot. Myös ajomatka Nusa Duaan oli kokemus itsessään, sillä ajoimme sinne lähes koko matkan meren päällä menevää siltaa pitkin. Sillalla ajaminen oli huikea kokemus, sillä maisemat olivat todella hienot ja sait ajaa sillalla niin lujaa kuin halusit. Takaisin tullessa pojat hurjastelivat kuitenkin liian lujaa ja jäimme Jeminan kanssa heistä jälkeen ja onnistuimme tietenkin eksymään. Onneksi Jeminan kartalla ja minun kartanlukutaidoilla löysimme helposti takaisin kotiin.

Pojat ja Banana Boat

Nusa Duan rantamaisemaa

Lisää kuvateksti

Jaakko sai uusia söpöjä kavereita Nusa Duassa

Sunnuntaina otimme suunnaksi Balin pohjoisosan ja lähdimme katsomaan yhtä Balin harvoista järvistä. Tiedossa oli taas pitkä ajomatka, noin 60 kilometriä yhteen suuntaan, joten päätimme taas kerran herätä aikaisin ja lähteä hyvissä ajoin liikkeelle. Matka sujui siihen asti ilman ongelmia kunnes yhtäkkiä alkoi aivan hirveä kaatosade. Hetken aikaa ajoimme eteenpäin, jonka jälkeen ajokeli meni niin sietämättömäksi, että oli pakko pysähtyä sateensuojaan. Odottelimme sateen loppumista yhdessä paikallisten kanssa niin kauan kunnes taivas kirkastui sen verran, että uskalsimme lähteä jatkamaan matkaa. Kun vihdoin neljän tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme perille litimärkänä ja kylmissämme, totesimme, että koko reissu oli loppujenlopuksi melko turha. Järvimaisemat olivat kyllä hienot, mutta ei ehkä tuollaisen matkustamisen arvoiset. Paikka oli myös tietämättämme jonkinlainen temppeli, emmekä olleet kaikki pukeutuneet sen mukaisiin vaatteisiin, että olisimme voineet mennä sisään temppeliin. Kiertelimme järvenrantaa hetken aikaa ja nappasimme muutaman kuvan, jonka jälkeen olimme valmiita lähtemään takaisin kotiin. Paluumatkalla ei onneksi enää satanut, mutta olimme vieläkin aivan syväjäässä kastumisesta, sillä ilma vuoristossa oli todella viileä. Itse en tajunnut ottaa mukaan ollenkaan pitkähihaista paitaa, joten sain kärsiä kylmyydestä siihen asti, että pääsimme alas vuoristosta. Oli outoa tuntea kylmyyttä kun normaalisti täällä on niin kuuma, että hiki valuu jatkuvasti. Mutta tiedänpähän nyt ensikerralla pukea muutakin päälle kuin minishortsit ja topin..

Vielä iloisella mielellä matkalla järvelle

Järvimaisemat Lake Baturilla

Istuskelen tällä hetkellä villalla ja odottelen, että neljän tunnin mittainen hyppytunti loppuu ja kohta lähdemme ajelemaan takaisin tämän viikon viimeiselle koulutunnille. Huomenna otamme suunnaksi Balin vieressä sijaitsevat Gilin saaret ja lähdemme sinne nauttimaan pidennettyä viikonloppua. Palataan kuulumisiin taas ensiviikolla :)

- Nina