Ensimmäiset päivät Balilla

Kuala Lumpurista lähdettiin taas kukonlaulun aikaan lentokentälle kohti Balia. Mietittiinkin siinä yhdessä, että mikä meitä on vaivannut kun kaikki matkaliput ollaan ostettu aamulle, jolloin unet ovat jääneet aika lyhkäisiksi. Kentällä oli aika huono tarjonta ruokapaikoista ja päädyimmekin syömään "aikaisen" lounaan kello 8 burger kingiin. Lento lähti AirAsian tapaan myöhässä mutta päästiin kuitenki perille. Balin lentokentällä meitä oli vastassa Farrah, paikallinen kiinteistövälittäjä, ja lähdimmekin samantien villojen metsästykseen. Matkaan lähdettiin kahdella tilaautolla joukkueemme suuren lukumäärän johdosta. Villoja käytiin läpi 5 tai 6 ja kello oli jo ilta kun pääsimme hotelille, sillä liikenne täällä on erittäin tukkoista. Ainut mitä olimme syoneet koko päivänä oli BK:n maittava lounas aamulla, joten nälkä oli melkoinen. Lähdimme Farrahin suosittelemaan Sky Gardenin eli paikallisen yökerhon tarjoamaan buffettiin. Hintaa tällä oli noin 3 euroa ja ruoka oli mahtavaa sekä sitä sai syödä niin paljon kun maha veti. Tämän jälkeen suuntasimme hotelille pelkästään nukkumaan rankan päivän jälkeen. Hotelli kuitenki sijaitsi Kutan vilkkaimmalla baarikadulla, mikä aiheutti osalle meistä nukkumisvaikeuksia.

Sky Gardenin buffet

Ensimmäisen aamun allas fiilistelyt

Seuraavana päivänä olimme päättäneet vuokrata yhden meille esitetyistä villoista ja halusimme muuttaa sinne jo samana päivänä, vaikka hotellin olimme varanneet kahdeksi yöksi. Minun ja artun sängyssä oli mm. muurahaisia ja halusimme hieman Kutan sykkeestä rauhallisemmille seuduille. Kuta on siis Balin turistikeskittymä, joka näin low season aikaankin on aika vilkasta aluetta. Aamupäivä kului pankkiautomaatin metsästyksessä, sillä suomalaiset pankkikortit toimivat täällä erittäin rajallisesti. Muutaman tunnin kävelyn jälkeenkään kaikki eivät onnistuneet nostamaan rahaa, jota piti saada ensimmäisen vuokran maksuun 35 miljoonaa käteisenä. Voitte kuvitella kuinka paljon rahaa oli kun setelit olivat 50 000 tai 100 000 rupian seteleitä. Iltapäivällä meidän kiinteistövälittäjä haki meidät hotellilta ja heitti meidät meidään omaan villaan joka toimii meidän kotina seuraavat 4,5 kuukautta. Tää on kyllä paras ja ihanin paikka ikinä! Farrah on ollu meille kuin huolehtiva äiti täällä, sillä samana päivänä hän ajelutti meidät kypärä- sekä simkorttiostoksille. Farrah hoiti meille myös meidän vuokra skootterit/moottoripyörät, jotka toimitettiin seuraavana päivänä meidän villalle. Uudet kypärät maksoivat vähän päälle 10e ja skootterin vuokra kuukaudessa noin 40e. Vuokraa maksamme vähän päälle 300e per naama tästä villasta. Ei siis mitään tähtitieteellisiä summia.

Vuokranmaksu käteisellä oli aika huvittavaa

Meidän villa

Niklas opettelee gopron käyttöä

Kello oli jo paljon kun pääsimme takaisin meidän villalle kaikkien asioiden hoitamisen jälkeen ja kaikilla oli tarve päästä vähän rentoutumaan. Käytiin syömässä ja hakemassa vähän paikallista olutta eli bintangia. Päätettiin pitää pienet allasbileet keskenämme kaikkien asioiden hoitamisen kunniaksi. Itse olin kerennyt yhden juoda kun jouduin pieneen onnettomuuteen liukkailla kaakeliportailla. Vedin siis portaat alas oikein rytinällä ja huonolla tuurillani lasikädessä, joka ei tietenkään selvinnyt ehjänä pudotuksessa enkä itse tajunnut päästää siitä irti. Toisin sanoen käteni oli aivan verillä lasinsiruista. No lähdettiin sitten Artun kanssa kiireen vilkkaa ensiapuun ja minusta tuntui jo siltä, että kuolen verenhukkaan. Kipu oli valtava, sillä sain noin sentin syvän haavan aivan peukalon taipeeseen ja takapuoleni huusi hoosiannaa kuorossa kaikkien kroppani muiden lihaksien kanssa. Taksi luuli minun ilmeisesti myös tekevän kuolemaa koska vauhti oli aika päätä huimaavaa. Sairaalalla minut ohjattiin suoraan hoitoon ja Arttu jäi täyttämään papereitani, joissa ilmeisesti kysyttiin aika hankaliakin kysymyksiä. Hoito oli kyllä ensiluokkaista ja sairaala hienompi kuin mikään Suomessa näkemäni. Lopputuloksena oli kolme tikkiä sekä antibioottikuuri ja uima-kielto. Että semmoinen hieno alku tälle reissulle.

Ekan illan bileet ja käsi heti paketissa

Käteni onkin rajoittanut meidän aktivitetteja aikalailla, sillä en itse saa edes vesipulloa auki taikka shortseja jalkaan. Myös uima-kielto on rajoittanut aktivitettejamme aika paljon. Seuraavana pävänä taisimme vain henggailla villalla ja ottaa aurinkoa. Kolmantena päivänä päätimme uskaltautua lähteä kokeilemaan meidän moottoripyörillä ajamista. Arttu piti meille pientä ajokoulua meidän pihassa, sillä osa ei ollut ikinä ajanut skootterilla, minä mukaan lukien. Mopot täällä näyttävät siis ihan skoottereilta mutta ne luokitellaan moottoripyöriksi, sillä niissä on isommat moottorit. Itse en käteni takia pystynyt ajamaan, sillä tikit eivät saaneet liikkua ja päädyinkin Artun takapenkille. Ajelimme jonkun matkaa ja jäimme muista Artun kanssa hieman jälkeen. Ruuhkaisessa liikenteessä toinen mopo pakotti Artun kurvaamaan kävelytien puolelle ja paikalliset poliisit pistivät tämän heti merkille. Poliiseista voisi kertoa sen verran, että ne ovat täysin korruptoituneita ja heidän elämäntehtävä on pysäyttää länsimaalaisia turisteja ja vaatia näiltä rahaa rikkomuksista mitä nämä eivät ole tehneet. Mukavia eikö? No tämä poliisi ei ollut tyytyväinen siihen, että olimme ajaneet jalkakäytävällä ja pysäytti meidät. Arttu ohjattiin pieneen koppiin ja toinen poliisi jäi syynäämään minua siihen ulkopuolelle. Artulta vaadittiin 300 000 rupian sakkoa, joka on noin 20e. Meille oli opetettu, että poliiseille ei saa maksaa kuin 50 000 rupiaa mutta ajattelimme, että nyt kuin oikeasti teimme jotain väärin niin pitää maksaa enemmän. Myöhemmin meille selvisi, että meidän ei olisi pitänyt maksaa sitä 50 000 enempää vaikka poliisit uhkailevat oikeuteen viemisellä, mitä ei kuitenkaan ikinä taphdu, sillä poliisit haluavat mielummin rahat itsellensä kuin, että veisivät "rikkomuksiamme" eteenpäin. No ensi kerralla ollaan viisaampia sitten. Hieman kyrpiintyneinä seikkailimme kahdestaan takaisin villalle ja mietimme katkerana, että muut olivat päässet pälkähästä. Jonkun ajan kuluttua myös muut palasivat ja selvisi, että loppu porukka oli jäänyt seuraavan poliisin syynäykseen. Heille  oltiin nuristu vääränlaisista ajokorteista ja sun mistä mutta olivat kuitenkin päässeet pelkällä varoitukesella sen jälkeen kun olivat kertoneet opiskelevansa täällä. Heille siis hieman parempi tuuri kuin meillä.

Muuta ihmeellistä ei olla täällä vielä puuhailtu kun nautittu auringosta meidän villalla ja tehty joitain pieniä ostoksia. Me ollaan käyty Artun kanssa kerran uudestaan sairaalassa vaihtamassa käteni side ja tällä hetkellä vähän jänittää, sillä en saa liikutettua loukkaantuneen käteni peukaloani ollenkaan.... Katsotaan jos se vetreytyisi tikkien poiston jälkeen. Sairaalareisulla jouduttiin Artun kanssa toisenkin poliisin haaviin mutta tällä kertaa pienen taistelun jälkeen selvisimme vain 50 000 rupialla, vaikka mitään rikkomusta ei oltukaan tehty. Ollaan oikeastaan joka ilta käyty samalla yötorilla hakemassa ruokaa semmoisista hökkeli keittiöistä. Yksi koju on suosikimme ja meidät taidetaankin jo tunnistaa siellä koska länsimaalaisia ei tällä torilla pahemmin pyöri. Ruoka on ihan maittavaa ja yksi annos maksaa yhden euron. Ei siis mitään järkeä tehdä itse ruokaa.  

Meidän Warung ruokakoju

Paikallisten käsitys leivästä

Villan sisäänkäynti

Balista on jäänyt ihan mukava ensi vaikutelma. Sää on ollut aika vaihtelevaa mutta pienet sadekuurot ei ole meidän elämää täällä oikeastaan haitanneet. Eniten ärsyttää poliisit skoballa ajaessa, kun koko ajan saa jännittää, että koska pysäytetään. Mutta kuulemma sekin vähenee kunhan saa vähän  väriä iholle. Kyllä tää balilainen elämä saa meistä vielä kiinni!

Koontia meidän skoba harjotteluista (Sorge blogger jostain syystä pilaa tän videon tosi huonolla kuvanlaadulla mutta toivottavasti saatte selvää. P.s ei kannata avaa videoo koko näytölle)

-Noora

Kuala Lumpur

Kuala Lumpuriin matkustettiin bussilla Singaporesta. Matka kesti noin 6 tuntia ja makso alle 20e. Bussissa jokaisella oli oma nojatuoli, jonka sai mukavasti makuuasentoonkin. Singaporen rajalla piti hypätä pois bussista ja käydä leimaamassa passi. Tämän jälkeen ajettiin sillan yli Malesian puolelle, jossa piti taas hypätä bussista pois ja mennä passintarkastukseen sekä matkatavaroiden läpivalasuun. Turvatarkastusmiehet vahtasivat kyllä enemmänkin meitä kun meidän tavaroita. Nipakin käveli vaan vahingossa reppu selässä koko läpivalaistuksen ohi, eikä miehillä ollut tähän mitään kommentoitavaa. Tämän jälkeen päästiin kunnolla matkaan. Toki rajojen ylitykseen meni 1,5h vaikka matka olikin vain noin 10 kilometriä. Onneksi bussissa oli myös paikallisia ihmisiä, joiden käytöstä seurattiin, että osattiin toimia oikein rajojen ylityksissä. Bussi piti yhden pissitauon Malesian puolella ja koettiinkin sitten heti ensimmäinen pelkkä reikä lattiassa vessakokemus.

Bussimatka Kuala Lumpuria

Kuala Lumpuriin päästessä jatkettiin matkaa hotellille metrolla. Matkat metrolla maksoi noin 30 senttiä Suomen rahaa suunta, eli aika mitättömiä summia. Hotelli löyty aika helposti vaikka tarkkaa sijaintia ei ollutkaan tiedossa. Hotelliin päästessä selvisi, että meidän huoneet oli annettu joillekkin toisille. Epätoivo laski kuitenki nopeesti kun kuultiin, että saataisiin ensimmäiselle yölle paremmat huoneet kuin mistä oltiin maksettu. Alunperin meillä oli kaksi 4 hengen huonetta mutta saatiinkiin neljä 2 hengen huonetta ensimmäiseksi yöksi. No hotelli nyt oli mitä oli. Vähän eri mistään oltiin ehkä maksettu mutta kuitenkin ihan kohtuullinen. Suurimpana miinuksena oli vessat, johon oli vain lasinen ovi sängyn vieressä, eli toinen saattoi nähdä ja kuulla kaiken mitä oven toisella puolella taphtui. Siinä sitä romantiikkaa sitten olikin kun Artun kanssa oltiin yhdessä huoneessa.

Hyvä sijainti hotelilla kun juna kulkee ikkunan takana

Ensimmäisenä päivänä oltiin aika väsyneitä eikä mielenkiintoa tuntunut löytyvän oikein kellään kaupungin tutkimiseen. No lähdettiin sitten läheiselle torille kiertelemään ja etsimään ruokapaikka, joka osottautui kuitenkin virheeksi. Torilla ei myyty kuin muslimivaatteita eli kaapuja sekä huntuja. Itse olimme shortseissa liikenteessä ja saimmekin yli sallitujen rajojen katseita. Osittain aika paheksuvia ja osittain sitten niitä toisia katseita... Kaikilla pieni nälkäkänkkäränkkä päällä ja jonkun aikaa kierrellessämme katseiden lomassa päätimme ottaa metron samaan paikkaan mihin bussi meidät jätti aikaisemmin ja etsiä ruokapaikkaa sieltä. Suuntasimme sitten Papa John'siin pizzalle länsimaiseen tapaan. "Paremmalla" alueella emme saaneet enää katseitakaan niin paljoa. Syömisen jälkeen suuntasimme vain hotellille nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan päivään.

Toisena aamuna vaihdoimme toisiin huoneisiin. Alun perin mun piti olla poikien kanssa ja Ninnun ja Jeminan Jaakon kanssa. Kuitenkin yksityisyyden puutteesta päätimme jakaa huoneet tytöille ja pojille. Päivällä lähdimme katsomaan Kuala Lumpurin kuuluisinta nähtävyyttä eli kaksois torneja. Tornien alueet olivatkin aivan jotain muuta kuin hotellimme. Kaikki oli täysin siistiä ja puhdasta ja alue oli muutenkin hienoa. Kiertelimme muutamassa valtavassa ostoskekuksessa mutta liikkeiden tarjonta ei oikein vastannut budjettiamme ja jätimme Chanelit ja Pradat ostamatta. Kävimme katsomassa tornien sisäänpääsyllä jos jostain syystä lippuja olisi vielä jäljella kun lukemamme perusteella ne myydään jo aamun ensituntien aikana loppuun. Torni oli kuitenkin maanantaisin suljettu ja hintakin meille liian huokea, noin 20e, joten päätettiin jättää maisemien ihailu kokonaan. Lounastimme läheisessä puistossa ja jotkut Aasialaiset turistit halusivat ottaa meidän kanssa kuvia. Kuala Lumpurissa jouduttiin kyllä aikamoiseen turistin kameraan poseerattavaksi.

Kuala Lumpurin ostoskeskus

Muutamat lenkkarit

Kaksois tornit

Puistolounas

Hotellilla pyörähtämisen jälkeen lähdimme paikalliseen China Towniin etsimään ruokaa sekä ostoksia. Kiinalaisen kaupungin tapaan ruokakojuja oli vieri vieressä ja alueen pöydillä sai syödä missä vain. Tämä helpottaa isomman porukan ruokailua huomattavasti kun kaikki saavat tilata mistä haluavat ja kuitenkin syödä yhdessä. Ruoka oli maittavaa, vaikka itse tilasin vahingossa sweet&sour kanan kun ruokien nimet olivat paikallisella kielellä, vaikka yritin itselleni täysin poikkeavalla käytöksellä tilata jotain eksoottisempaa. China Townin ostoskatu oli suurempaakin suurempi ja rojua löytyi joka lähtöön. Niklas taisi olla ainut, joka osti jotain ja hänkin vain boksereita. Itse yritin tinkaa laukkua, joka jäi kuitenkin onneksi ostamatta, sillä muutamaa päivää myöhemmin löysin saman laukun ostoskeskuksen liikkeestä melkein puolet halvemmalla. Eli ei se roju sielä liian halpaa ainakaan tainnut olla. Mutta yleisesti hintataso täälä on erittäin alhainen, esimerkiksi ruoka-annokset paikallisissa paikoissa maksavat noin kahta euroa. Ja kaiken näköiset mehut ja kahvijuomat ovat eurosta kahteen euroon! Niihin onkin täälä muutama euro sitten palanut.

Hyvää ruokaa kielet poskella sekä hieman köyhä aamupala

Yritettiin Nipan kaa sopeutua paikallisten joukkoon eli kaavut päälle

China Townin jälkeen Niklas uskaltautui paikalliseen parturiin. Mentiin sinne kolmistaan Artun ja Niklaksen kanssa. Arttu toimi hiusmallina ja minä vaan henkisenä tukena. Toinen partureista ei ilmeisesti ollut kovin tyytyväinen siihen, että minä naisena olin astunut miesten parturiin. Tuli nimittäin semmoisia katseita. Operaatio oli ohi 5 minuutissa ja parturi käytti hieman kummalisia metodeja, esimerkiksi hakkasi Niklaksen päälakea käsillään. Summakaan ei ollut päätä huimaava, sillä koko operaatiosta selvisi noin kolmella eurolla. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä!

Niklas parturissa

-Noora

Ensivaikutelma Kuala Lumpurin katukuvasta ei ollut kovin mieluinen. Joka paikassa ihmiset, varsinkin miehet tuijottivat meitä kuin turistinähtävyyttä ja halusivat ottaa kanssamme kuvia. Kaupungin kadut vaikuttivat myös erittäin likaisilta verrattuna Singaporeen totuttuun siisteyteen. Liikenne kaupungissa oli todella kaaoottinen ja tööttien äänet saivat sydämen pompahtamaan aina yhden ylimääräisen lyönnin. Pienen alkushokin jälkeen kaupungin vilinään tottui kuitenkin nopeasti, ja jo toisena päivänä kaduilla kulkeminen ei tuntunut enää yhtään niin epämiellyttävältä kuin aikaisemmin.

Matkalla kaivoksille. Junassa oli oma vaunu naisille :D

Kolmantena päivänä suunnitelmana oli mennä tutustumaan ulkokaupungissa sijaitsevaan kaivokseen, joka on samalla myös jonkinlainen Muslimien pyhiinvaelluspaikka. Paikka sijaitsee vuoren sisällä ja sinne tulee kivuta noin 250 porrasta, jotta pääsee perille kaivokseen. Olimme edellisenä iltana selvittäneet, että kyseiseen paikkaan tuli pukeutua yli polven ylettyviin housuihin ja myös olkapäät tuli olla peitettynä.  Kaivoimme siis rinkasta ainoat pitkät housumme ja suuntasimme metrolla kohti Batu cavesia. Päästyämme perille kipusimme portaat ylös porottavassa auringonpaahteessa, sillä emme tienkään tajunneet kuin vasta puolivälissä, että toinen puoli portaikosta olisi ollut täysin varjossa. Portaat olivat myös täynnä apinoita, jotka onnistuivat varoituksista huolimatta varastamaan Jaakolta vesipullon. Hengästyneinä ja selkä hikeä valuen ihastelimme hetken aikaa luolaa, jonka jälkeen osa porukasta kävi opastetulla kierroksella pimeässä luolassa. Koska luola oli täynnä lepakoita ja hämähäkkejä, jätin kierroksen itse suosiolla väliin ja menimme lopun porukan kanssa odottelemaan muita takaisin alas.

Matka ylös portaita ja maisemat alas

Apina ja varastettu vesipullo

Matkalla pimeään luolaan

Kauhistunut Noora

Iloiset pojat

Väsyneenä ja nälkäisenä rankasta päivästä suuntasimme suoraan lähimpään ruokapaikkaan ja hotelille hetkeksi lepäämään. Hetken levättyä lähdimme taas viilettämään kaupungille ja päädyimme suureen ostoskeskukseen, jossa oli myynnissä lähes kymmenen kerrosta ainoastaan elektroniikkaa. Kaikki elektroniikka oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa ja hetken aikaa harkitsimme jo Nooran kanssa uusien puhelimien ostamista. Emme kuitenkaan halunneet ostaa uusia puhelimia Balille, jonka takia ostokset jäivät tekemättä ja jatkoimme matkaamme läheiselle ruokakadulle. Löysimme sieltä hyvän ravintolan, josta sai kana –ja lihavartaita vain 25 sentillä. Täytimme vatsamme vartailla ja lähdimme keräämään voimia hotellille seuraavaa päivää varten.

Valtava elektroniikka kauppakeskus

Ruokakatu ja herkulliset lihavartaat

Koska Kuala Lumpurissa ei juurikaan ole mitään erityistä nähtävää tornien ja luolien lisäksi, päätimme viimeisenä päivänä kuluttaaa aikaamme shoppailemalla. Kolmannen kerran samassa paikassa aamupalan syötyämme lähdimme metsästämään KWC center nimistä kaupakeskusta, josta oletimme löytävämme länsimaalaisempia kauppoja kuin muista ostoskeskuksista. Odotuksemme osoittautuivat kuitenkin vääriksi, sillä paikka oli taas täynnä samoja huivi ja kaapu kauppoja, joita tuntui löytyvän jokaisen kadun varrelta. Päätimme siis suunnata takasin tututtuun ja turvalliseen kauppakeskukseen, jossa olimme käyneet jo ensimmäisenä päivänä. Tämäkin paikka osoittautui kuitenkin hiukan pettymykseksi, sillä ainoat ostokset joita tarttui mukaan olivat muutama kynsilakka ja lenkkarit.

Ainoa hyvä asia KWC centerissä. Peli, josta pystyi voittamaan puhelimia.

Koko päivän kaupoissa kiertelyn jälkeen menimme hotellille pakkaamaan rinkat valmiiksi ja lähdimme taas samaan paikkaan syömään mistä olimme saaneet hyvää ruokaa myös aikaisemmin. Noora sai itselleen myös kauan himoitsemansa crepen eli mansikoilla ja kermavaahdolla täytetyn letun. Pojat lähtivät vielä tämän jälkeen katsomaan kaksoistorneja pimeällä, mutta menimme tyttöjen kanssa jo hotellille valmistautumaan rankkaan aamu kuuden herätykseen.

Hyvää ruokaa Chinatownissa

- Nina

Singapore päivät 1 & 2

Neljä päivää Singaporessa on nyt vierähtänyt ja istutaan tällä hetkellä bussissa matkalla kohti Kuala Lumpuria. Päätettiin Nooran kanssa ottaa ilo irti tästä 5 tunnin bussimatkasta ja kertoa kuulumisia meidän reissusta ja Singaporen seikkailuista.

Viimeinen maisema Suomesta

Matka kohti Singaporea alkoi aika väsyneissä merkeissä, sillä lento Helsingistä kohti ensimmäistä etappia Amsterdamia lähti jo aikaisin aamusta. Kokonaisuudessaan 22 tunnin lentomatka taittui  hyvin lukuun ottamatta jatkuvaa väsymystä ja pientä paniikkia Amsterdamin kentällä kun lentokenttävirkailija vei meiltä matkaliput. Saatiin ne kuitenkin takaisin lähtöportilla, jonka jälkeen päästiin taas onnellisesti istumaan 11 tunniksi lentokoneen epämukaville penkeille. Nukkuminen lentokoneessa oli aika mahdotonta ja jokainen meistä taisi nukkua koko lentomatkan aikana vain muutaman tunnin. Siitä huolimatta aika pisimmällä lennolla meni yllättävän nopeasti, koska aikaa pystyi helposti kuluttamaan tuijottamalla leffoja tai sarjoja omasta telkkarista.

Pisimmän lennon jälkeen oli edessä vielä viimeinen lento Hongkongista Singaporeen, johon meillä oli vaihtoaikaa vain tunnin verran. Kerettiin lennolle kuitenkin ilman kiirettä ja jouduttiin jopa jonottamaan, että päästiin sisään koneeseen. Viimeisen lennon ajan kaikki olivat jo niin uupuneita, että 3 ja puolen tunnin matka ei tuntunut enää miltään. Oi sitä ilon tunnetta, kun vihdoin laskeuduimme Singaporen maaperälle.

iloinen Noora

Ensimmäisenä tavoitteena oli löytää hostelli ja saada painavat ja epämukavat rinkat nopeasti pois selästä. Rinkan kantaminen on nimittäin yllättävän rankkaa puuhaa, varsinkin kun mukaan on pakattu tavaroita lähes puolelle vuodelle.  Niklaksen ja sen kännykkään ladatun kartan avulla (jota ilman ei oltais millään pärjätty) löydettiin helposti perille hostelliin ja päästiin hengähtämään hetkeksi ennen kuin lähdettiin tutustumaan uuteen ja suureen kaupunkiin. Koska oltiin älyttömän väsyneitä matkustamisesta, ei ensimmäisenä päivänä jaksettu tehdä lähestulkoon mitään järkevää. Kierreltiin hetken aikaa lähiympäristöä ja otettiin pari selfietä Nooran goprolla, jonka jälkeen suunnattiin lähimpään mäkkäriin syömään. Tällöin porukkaan tuli mukaan myös Jaakko, joka oli tullut Singaporeen jo päivää aikaisemmin. Jaakko on mun ja Jeminan koulukaveri, joka tulee myös vaihtoon Balille.

Jalkojen lepuuttamisen ja ruokailun jälkeen päätettiin lähteä selvittämään mistä meidän bussi kohti Kuala Lumpuria lähtisi, jotta osattaisiin oikeaan paikkaan lähdön tullessa. Huonolla menestyksellä päädyttiin kiertämään helvetillinen lenkki ympäri kaupunkia, eikä koskaan löydetty kyseisen bussiyhtiön terminaalia. Luovutettiin ja päätettiin lähteä huoneeseen nukkumaan ja keräämään voimia seuraavan päivän seikkailuja varten.

Toisena päivänä ohjelmassa oli lisää kiertelyä kaupungissa. Heti ravitsevan paahtoleipä-muro aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Chinatownia ja ihmeteltiin kaikkea sitä krääsätavaraa mitä jokainen koju oli pullollaan.

Chinatown

Ihmettelyn jälkeen suuntasimme kohti Gardens by the bayta, joka on jonkinlainen puisto/puutarha täynnä erilaisia trooppisen metsän kasveja. Noora ja Arttu kävi pyörähtämässä myös sisäpuutarhassa, johon muulla porukalla ei ollut kiinnostusta mennä suhteellisen korkean hinnan takia.

Maisemat matkalla Gardens by the bayhin

Gardens by the bay

Nipa ja Nopa

ilmaiset starbucksmaistiaiset

Kauppakeskuksen sisainen Venetsia

Illan kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Chinatown ja erityisesti Laurin eksoottinen ruokavalinta. Tavalliselta kanariisi annokselta kuulostanut ruoka ei ollutkaan ihan sitä mitä Lauri luuli, vaan lautasella oli kasa kananvarpaita.. Ei niin houkuttelevaa. Hienosti se kuitenkin näytti maistuvan.

Lauri ja kananvarpaat

Nyt ollaan vihdoin päästy Malesian puolelle ja löydetty hotelli kaupungin vilinästä. Aika erilainen meininki kuin Singaporessa, mutta kerrotaan siitä sitten lisää kun tää kaupunki on nähty kunnolla.

- Nina