Ollaan tässä viime viikot oltu hieman epäaktiivisia eikä olla tehty melkeenpä mitään muuta kuin käyty koulussa ja vietetty perusarkea muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämän takia myöskään blogia ei ole tullut päivitettyä niin ahkerasti kuin aikasemmin. Sää ei varsinkaan vapaapäivinä ole ollut meidän puolella ja vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi. Täällä ei tosiaankaan ole älyttömän paljon sellaista tekemistä mitä voisi tehdä sateella, paitsi lähteä bilettämään :D Käytiinkin viime viikolla pari kertaa muutamissa eri villabileissä, joita muut vaihtarit olivat järjestäneet. Osa viikosta menikin siis krapulassa kotona maatessa..
Lauantaina kun sää kerrankin suosi meitä, kävimme Kutalla sijaitsevassa Waterbom nimisessä vesipuistossa. Saatiin vesipuiston pääsylippu opiskelijahinnalla, jonka jälkeen lipun hinnaksi tuli 14 euroa. Vesipuisto oli melko pieni, mutta ainakin minun makuuni mäkiä oli juuri sopiva määrä. Muutama mäki oli juuri purettu ja tilalle oltiin rakentamassa uusia mäkiä, jotka eivät vielä meidän harmiksi olleet valmistuneet. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä menoa riitti siitäkin huolimatta. Parasta paikassa oli ehdottomasti vapaapudotus liukumäki, jossa lähtölaskennan jälkeen lattia jalkojen alta liukui pois. Pudotus otti älyttömän paljon vatsasta ja tärisin hulluna päästyäni alas. Siitä huolimatta mäkeen oli pakko päästä uudestaan, sillä muut mäet eivät olleet tarpeeksi hurjia, jotta niistä olisi saanut samanlaisen fiiliksen. Kaikki muut mäet olivat aika perusliukumäkiä, joita löytyy myös kaikista muistakin vesipuistoista.
Lazy river
Sunnuntaina päätimme ottaa skootterit alle ja suunnata rannalle vähän kauemas kodistamme. Päädyimme lähtemään Nusa Duaan, sillä Noora ei ollut vielä nähnyt paikkaa ja ranta oli tehnyt vaikutuksen viime kerralla siellä käydessä. Sää ei suosinut meitä pahemmin sinä päivänä, joten jouduimme aika nopeasti perille päästyämme unohtamaan ajatuksen auringonotosta. Olimme jo aikasemmin miettineet, että olisi kiva kokeilla suppausta, mutta emme olleet saaneet siihen oikeastaan missään muualla mahdollisuutta. Nusa Duassa sitä pystyi kuitenkin testaamaan ja päätimmekin ottaa laudat alle ja lähteä suppailemaan. Suppailu oli yllättävän helppoa eikä yhtään niin rankkaa mitä aluksi luulimme sen olevan. Pojat uskaltautuivat menemään laudoilla myös aaltoihin, mutta Nooran kanssa tyydyimme vain seuraamaan touhua sivusta. Tunnin melottuamme päätimme lähteä takaisin kotiin, sillä sää alkoi muuttumaan yhä synkemmäksi ja halusimme päästä kotiin kastumatta.
Toissapäivänä lähdimme täällä lomalla olevan kaverini Siirin ja hänen poikaystävänsä kanssa käymään Ubudin lähellä sijaitsevalla Tegenungan nimisellä vesiputouksella ja pyörähdimme myös samalla reissulla temppelissä sekä eräänlaisessa puutarhassa, jossa valmistetaan paikallista kahvia. Vesiputoukset osoittautuivat hiukan pettymykseksi, sillä vesi oli aivan ruskeaa ja se oli täynnä roskia. Muuten maisemat vesiputouksella olivat hienot, mutta näky ei kyllä voittanut edellisiä putouksia, jossa kävimme aikaisemmin. Hehkutus tästä paikasta ei siis oikein täyttänyt odotuksiamme. Koska viihdyimme putouksella niin vähän aikaa päätimme kysyä autokuskiltamme mitä muuta nähtävää lähellä olisi. Hetken pohdinnan jälkeen otimme suunnaksi vieressä sijaitsevan temppelin, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Koska kaikilla meistä oli asiattomat vaatteet päällämme päästäksemme sisään temppeliin, saimme pukea päällemme paikallisten käyttämät sarongit. Temppeliltä suuntasimme vielä viimeiselle etapille, joka oli paikallinen kahvinvalmistuspaikka. Erikoista paikassa oli se, että kahvi, jota siellä valmistettiin on tehty luwak nimisen eläimen ulosteesta.. Emme kukaan kuitenkaan maistaneet tätä kyseistä kahvia, sillä saimme ilmaiseksi maistaa noin 15 erilaista kahvia ja teetä, kun tämän kyseisen erityiskahvin maistaminen olisi maksanut 50 000 rupiaa. Olimme yllättyneitä kuinka hyviä kaikki juomat olivat, mutta hinta oli myös sen mukainen, että budjettimme ei tällä kertaa ihan taipunut näiden herkkujen ostamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti