Nopeat rustaukset vielä ennen reissua

Ajattelin tehdä vielä tämmöisen pikapäivityksen ennen reissuun lähtöä. Elikkä käytiin yks päivä Ninnun ja Artun kanssa Uluwatu temppelissä mikä on aivan Balin eteläkärjessä. Aluellee piti olla pukeutunut kunnioittavasti polvet peitossa ja saimmekin lakanat lainaan siveellisyytemme suojaksi. Artun asu taisi olla huvittavin (koko liila haalari). Näkymät oli mitä upeimmat, sillä temppeli on monta kymmentä metriä korkean pystysuoran kallion seinämän juurella.

Viime viikolla tuli käytyä Tanah Lotin tempelissä, josta olen kertonut myös tässä päivityksessä. Tällä kertaa oli tarkoitus mennä ihastelemaan auringonlaskua, joka tuntuu pettävän meidät kerta toisensa jälkeen. Vaikka päivä olisi täysin pilvetön niin illalla taivaanranta peittyy lähes joka kerta pilvistä. Näin kävi myös tällä kertaa.

Nipa ja Jaakkokin pääs halailemaan kärmestä

Aivan törkeän hyvää meksikolaista ruokaa kotimatkalla

Viime viikon perjantaina täällä viettiin jo kolmatta uutta vuotta tämän vuoden sisällä. Tällä kertaa kyse oli hindujen uudesta vuodesta. Paikalliset uskovat, että joka vuosi saaren yrittävät valloittaa eräänlaiset monsterit. Aattona on suuria juhlallisuuksia ja karnevaaleja, joihin itsekkin osallistuimme. Karnevaalit koostuvat kaksi metrisistä monsteripatsaista, joita paikalliset kantavat kaduilla sankoin joukoin. Kaikki patsaat ovat myös täysin käsintehtyjä. Kaiken tämän tarkoituksena on houkutella pahoja henkiä saarelle. Kun kellon lyö kuusi aamulla uuden vuoden päivänä alkaa ulkonaliikkumiskielto, joka koskee ihan kaikkia. Pihoilla kulkee paikallisia kirkkomiehiä valvomassa, ettei kukaan astu ulos. Myöskään sähköä tai valoja ei saa käyttää vuorokauteen eikä myöskään pitää minkäänlaista ääntä. Näin he uskovat, että kun demonit saapuvat ne luulevat ettei saarella asu ketään ja jättävät Balilaiset taas vuodeksi rauhaan. Tapahtuman nimi on paikallisittain Nyepi ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Yksi päivä suljettujen seinien takana alkoi hieman jo ahdistaa ja lähdimme Artun kanssa viime viikon sunnuntaina Seranganin rannalle katsomaan merikilpikonnien pelastuskeskusta. Itse Seranganin ranta oli aivan ihana. Turisteja ei ollut kuin muutama ja paikalla olikin enemmän paikallisia viettämässä uudenvuoden jälkijuhlia. Merikilpikonnat oli hieman vaikea löytää, sillä emme nähneet yhtään kylttiä suunnasta ja kartta näytti alueen olevan vain pelkkää metsää. Tunnin pyörimisen jälkeen päästiin kuitenkin kilppareiden luo. Paikka oli aivan mahtava. Siellä oli vauva kilppareita sekä vahingoittuneita aikuisia, jotka oli pelastettu merestä. Meidän kanssa kiersi opas joka kertoi mitä kilppareita kaikki olivat ja niiden kohtaloista. Yllättävän ihmisrakkaita otuksia, sillä yksi hain pahoin vauroittama kilpikonna tuli saman tien altaan reunalle ihmettelemään kun oppaamme kutsui sitä. Sitä sai myös silittää ja meidän opas esitteli hain tekemiä reikiä sen kuoressa. Pelastuskeskuksessa oli myös mahdollisuus ruokkia kilppareita, mikä osottautui yllättävän hauskaksi puuhaksi, sillä kaikki kilpikonnat aivan hullaantuivat kun näkivät vihreitä korsia käsissämme. Koko keskus toimii pelkästään lahjoituksilla ja sisäänpääsykin on ilmainen. Annettiinkin ihan muheva potti kilppareille.

Serangan

Näistä toveruksista oli hieman vaikea saada tarkkaa kuvaa niiden salamannopeiden liikkeiden takia

Keskiviikkona Laurin tyttöystävä ja minun hyvä ystävä saapui Balin lentokentälle ja lähdimme Laurin kanssa Tittaa kentälle yöllä vastaan. Esiteltiin tuossa yksi päivä sitten Balin rantoja ja suunnistimme Dreamland Beachille. Paikalle oli yllättävän vaikea löytää, sillä paikalle pääsi vain menemällä suljettua tietä pitkin. Onneksi meidän skootterit on suht ketteriä tapauksia. Hiekka on valkoista ja vesi ennennäkemättömän kirkasta ja turkoosia. Lisäksi rantaa ei oltu turisteilla pilattu. Ainut huono puoli rannassa oli aivan törkeän isot aallot. Loppujen lopuksi lilluimme kuitenkin lähes kokoajan vedessä niinkuin pienet lapset ja nautimme aalloista. Aina silloin tällöin aalto muuttui tsunamiksi ja kaikki pyöri veden alla jonkin aikaa mutta kaikki on kuitenkin vielä toistaiseksi hengissä!

Huomenna aamulla herätys ennen neljää ja meillä on Jaakon, Artun ja Niklaksen kanssa lento Kambodzaan!! Aivan super siistiä. Tästä matka jatkuu erinäisin kulkuvälinein läpi Vietnamiin. Eli seuraavat kaksi viikkoa tullaan olemaan reissussa mukana vain pelkät käsimatkatavarat... Tällä hetkellä Ninnu ja Jemina on Vietnamissa ja tähtää Thaikkulohin, joten meistä kummastakaan ei tule nyt kuulumaan hetkeen. See you!

-Noora