Terveisiä Vietnamista ja Thaikuista!

Niin kuin Noora edellisessä postauksessa kertoi, oltiin tosiaan Jeminan ja kaverini Kaisan kanssa lomailemassa Vietnamissa ja Thaimaassa muutamaman viikon ajan. Ensimmäisenä käytiin Vietnamissa kahdessa eri paikassa, jonka jälkeen lähdimme Thaimaaseen ranta- ja kaupunkilomailemaan. Nyt ollaan taas takasin Balilla ja vielä olisi muutama lomapäivä jäljellä ennen kuin on aika palata taas koulun penkille.

Lähdettiin tosiaan reissuun pari viikkoa sitten torstaina heti loman alettua. Ensimmäisenä suuntasimme kohti Vietnamia ja yhtä sen suurinta kaupunkia Ho Chi Mihniä. Heti perillä Saigonissa(toinen nimi samalle kaupungille) törmäsimme Kaisaan lentokentällä ja lähdimme suunnistamaan kohti hostellia. Perille päästyämme, selvisi, että kyseinen hostelli sijaitsee keskellä vilkkainta baarikatua ja meteli huoneessa oli myös sen mukainen.. Ensimmäisenä tavoitteena olikin löytää kaikille korvatulpat, sillä nukkumisesta ei olisi tullut mitään ilman niitä. Muutenkin koko kaupunki oli erittäin meluisa, sillä skoottereita ja autoja oli enemmän kuin tarpeeksi. Liikenne verrattuna Baliin (jonka liikenne on myös aika sekava) oli kaoottinen ja tuntui siltä, että tööttiä soitettiin jokaisen esteen tullessa eteen. En ollut tätä ennen nähnyt missään niin paljon skoottereita kuin tässä kaupungissa oli.. Tien ylittäminen oli joka kerta yhtä pelottavaa ja lopulta tien yli piti vain loikkia, toivoen samalla, että pääsee hengissä tien toiselle puolelle.

Ensimmäiset maisemat Saigonista

Jemina pääsi testaamaan Vietnamilaista työntekoa

Saigon

Tytöt ja hullu liikenne

Kävimme reissun aikana tutustumassa sotamuseoon sekä teimme päiväreissun kaupungin lähellä sijaitseville Chu Chi -tunneleille, joita paikalliset ovat käyttäneet sodan ainkana piilopaikkoinaan. Oli erittäin mielenkiintoista ja pysäyttävää kuulla tarinoita sodasta ja siitä, miten se yhä vaikuttaa ihmisten elämään Vietnamissa. Muuten kaupunkiloma meni lähinnä kauppoja ja muita nähtävyyksiä kierrellessä ja kävimme myös yhtenä iltana testaamassa paikallisen yöelämän Kaisan kanssa. Meno baarissa oli melko ahdistava, sillä baari oli todella pieni ja ihmisiä aivan liikaa niin pieneen tilaan. Oli kuitenkin hauska nähdä millainen yöelämä isossa Aasialaisessa kaupungissa on!

Myös Suomi oli päässyt sotamuseon seinälle

Löydettiin kaveri Chu Chistä Kaisan kaa

Kaupunkilomailun jälkeen kaipasimme jo aurinkoa ja rantoja, ja onneksi seuraavana vuorossa olikin yksi Vietnamin saari nimeltä Phu Quac. Lento saarelle Saigonista kesti vain 45 minuuttia ja fiilis sielä oli täysin erilainen kuin kaupungissa. Heti perille päästyämme huomasimme kuinka hiljaista ja rauhallista saarella oli. Oletin, että paikka olisi ollut pahempi turistirysä, mutta oletukset osottautuivat täysin vääriksi. Koska paikka ei ole vielä kovin suuressa suosiossa turistien keskuudessa ja pahin turistikausi oli juuri lopuillaan, saarella oli erittäin vähän ihmisiä. Oli kuitenkin kiva, että pääsi näkemään myös sellaisen paikan maailmassa, jota ei ole vielä pahemmin pilattu turismilla.

Maisemat saarella olivat todella kauniita, ja vuokrasimmekin heti skootterit, joilla kiersimme eri rantoja pitkin saarta. Ensimmäisenä päivänä teimme hieman huonon reittivalinnan ja päädyimme ajamaan rantaa pitkin menevää hiekkatietä.. Tie oli todella huonossa kunnossa ja täynnä kiviä, mutta jatkoimme matkaa siinä toivossa, että se vaihtuisi paremmaksi jossain vaiheessa. Niin ei kuitenkaan käynyt ja lopulta olimmekin ajaneet kyseistä tietä lähemmäs 20 kilometriä.. Toisena päivänä päätimme lähteä ajamaan eri suuntaan kuin edellisellä kerralla ja eksyimmekin sattumalta todella kivalle pienelle rannalle, johon jäimme nauttimaan auringosta, vaikka olimmekin kaikki tulipunaisia edellisen päivän skootteriseikkailun ansiosta.. Olimme saarella yhteensä kolme päivää, joka oli ihan riittävä aika nähdäkseen minkälainen meininki paikassa oli. Lähtöpäivänä odotimmekin jo kovasti Jeminan kanssa, että pääsisimme Thaimaan puolelle, sillä kumpikaan meistä ei ollut ikinä käynyt kyseisessä maassa.

Skobailua

Paikallinen Nightmarket

Vietnamin seikkailujen jälkeen suuntasimme ensimmäisenä Bangkokiin. Tarkoituksena oli viettää ensin yksi yö Bangkokissa, jonka jälkeen menimme viikonlopuksi kaupungin rannikolla sijaitsevalle saarelle Koh Sametille. Saavuimme Bangkokiin iltapäivästä ja päätimme lähteä vielä illalla katsomaan kuuluisaa Buddha patsasta. Patsas oli järkyttävän iso ja se oli valmistettu kokonaan kullasta. Nähtävyys sijaitsi sisällä yhdessä thaimaalaisessa palatsissa, joita Bangkokissa oli kymmeniä. Väsyneinä aikaisesta herätyksestä lähdimme takasin hotellille tuktukilla, joka oli hauskaa verrattuna normaaleihin taksikyyteihin. Niillä matkustaminen oli paljon kivempaa kuin metrolla seikkailu, mutta korkeamman hinnan takia otimme tuktukin alle vain siinä tilanteessa, jos jalat eivät enää kantaneet järkyttävän kuumuuden takia. Bangkokissa on muuten älyttömän kuuma ilma ja tuntuu siltä, että olisi saunassa jatkuvasti. Vaikka luulisi, että on Balilla tottunut jo jatkuvaan kuumuuteen, niin Bangkokin ilmasto oli kyllä vieläkin ahdistavampaa. Jopa illalla pilvenpiirtäjän katolla ilma oli yhtä kuuma ja myös tuulenpuuskat olivat vain kuumaa ilmaa.

Kaisa ja Buddha

Tuktukissa

Perjantaina meillä oli tarkoitus mennä Jeminan kanssa hommaamaan uudet viisumit Indonesiaan, mutta paikalle päästyämme selvisikin, että lähetystö oli kiinni emmekä saaneet vietyä hakemuksia lähetystöön ollenkaan. Ärsyyntyneinä tapahtuneesta lähdimme matkamaan metrolla kohti bussiterminaalia, josta bussit lähtevät kohti Koh Sametia. Matkasimme saarelle Bangkokista bussilla ja sen jälkeen lautalla ja yhteensä matka kesti suunnilleen neljä tuntia. Samet poikkesi täysin Vietnamin Phu quacista, sillä saari oli pienempi ja kaikki asutus oli keskittynyt vain pienelle alueelle. Hotellin respasta saimme kuulla, että samana päivänä rannalla järjestettäisiin rantabileet, jotka kuulostivat enemmän kuin hyvältä sen jälkeen mitä oli aikaisemmin päivällä tapahtunut. Päätimmekin siis lähteä katsomaan mikä meno rannalla oli ja ilta jatkuikin sitten pitkälle yöhön hauskoissa merkeissä! Seuraavana päivänä emme jaksaneet tehdä mitään ihmeellistä vaan menimme vain loikoilemaan läheiselle rannalle.. Vikana päivälle varasimme snorklausretken, joka osottautui kuitenkin hiukan pettymykseksi. Pysähdyimme retkellä kaksi kertaa snorklaamaan, joista toisella kerralla näimme muutamia kaloja, mutta toisella pysähdyksellä olimme niin syvällä, että edes pohjaa ei näkynyt. Oli kuitenkin hauska kiertää saari veneellä ja nauttia jälleen kerran auringosta.

Hedelmäkojut tuli tutuksi tän loman aikana

Aurinkoa snkorlausretkellä

                                       

Viimeisenä etappina ennen kotiin lähtöä olimme vielä muutaman yön lisää Bangokissa Jeminan kanssa kun Kaisa lähti takasin kotiinsa Phuketiin. Olimme päättäneet, että keskitymme loppuloman lähinnä shoppailuun, sillä nähtävyykisen kiertely ei erityisemmin kiinnostanut kumpaakaan meistä. Yksi temppeli käytiin kyllä katsomassa ja se riitti hyvin meille. Bangkok on unelma paikka shoppaajalle, sillä sieltä löytyy sekä merkkivaatteita, että halpoja marketteja, jotka olivat täynnä kaikenlaista ostettavaa. Löysimmekin kiitettävästi uusia vaatteita ja lisääkin olisi voinut ostaa jos laukkuun olisi vielä mahtunut!

Käytiin skybarissa drinksuilla

Nyt ollaan Jeminan kanssa kahdestaan taas Balilla ja nautitaan vielä hetken aikaa hiljaisuudesta ennen kuin muu porukka tulee takaisin lomaltaan! Noora kertoo palattuaan heidän matkakuulumisistaan ja yritetään muutenkin tulevaisuudessa olla vähän aktiivisempia tämän blogin kirjottamisen kanssa.. Eihän meillä kuitenkaan ole kuin enää reilu seitsemän viikkoa aikaa täällä, jonka jälkeen on aika palata takaisin Suomeen! Aika on mennyt liian nopeasti ja tuntuu hassulta ajatukselta, että enää niin vähän aikaa jäljellä täällä..

Nopeat rustaukset vielä ennen reissua

Ajattelin tehdä vielä tämmöisen pikapäivityksen ennen reissuun lähtöä. Elikkä käytiin yks päivä Ninnun ja Artun kanssa Uluwatu temppelissä mikä on aivan Balin eteläkärjessä. Aluellee piti olla pukeutunut kunnioittavasti polvet peitossa ja saimmekin lakanat lainaan siveellisyytemme suojaksi. Artun asu taisi olla huvittavin (koko liila haalari). Näkymät oli mitä upeimmat, sillä temppeli on monta kymmentä metriä korkean pystysuoran kallion seinämän juurella.

Viime viikolla tuli käytyä Tanah Lotin tempelissä, josta olen kertonut myös tässä päivityksessä. Tällä kertaa oli tarkoitus mennä ihastelemaan auringonlaskua, joka tuntuu pettävän meidät kerta toisensa jälkeen. Vaikka päivä olisi täysin pilvetön niin illalla taivaanranta peittyy lähes joka kerta pilvistä. Näin kävi myös tällä kertaa.

Nipa ja Jaakkokin pääs halailemaan kärmestä

Aivan törkeän hyvää meksikolaista ruokaa kotimatkalla

Viime viikon perjantaina täällä viettiin jo kolmatta uutta vuotta tämän vuoden sisällä. Tällä kertaa kyse oli hindujen uudesta vuodesta. Paikalliset uskovat, että joka vuosi saaren yrittävät valloittaa eräänlaiset monsterit. Aattona on suuria juhlallisuuksia ja karnevaaleja, joihin itsekkin osallistuimme. Karnevaalit koostuvat kaksi metrisistä monsteripatsaista, joita paikalliset kantavat kaduilla sankoin joukoin. Kaikki patsaat ovat myös täysin käsintehtyjä. Kaiken tämän tarkoituksena on houkutella pahoja henkiä saarelle. Kun kellon lyö kuusi aamulla uuden vuoden päivänä alkaa ulkonaliikkumiskielto, joka koskee ihan kaikkia. Pihoilla kulkee paikallisia kirkkomiehiä valvomassa, ettei kukaan astu ulos. Myöskään sähköä tai valoja ei saa käyttää vuorokauteen eikä myöskään pitää minkäänlaista ääntä. Näin he uskovat, että kun demonit saapuvat ne luulevat ettei saarella asu ketään ja jättävät Balilaiset taas vuodeksi rauhaan. Tapahtuman nimi on paikallisittain Nyepi ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Yksi päivä suljettujen seinien takana alkoi hieman jo ahdistaa ja lähdimme Artun kanssa viime viikon sunnuntaina Seranganin rannalle katsomaan merikilpikonnien pelastuskeskusta. Itse Seranganin ranta oli aivan ihana. Turisteja ei ollut kuin muutama ja paikalla olikin enemmän paikallisia viettämässä uudenvuoden jälkijuhlia. Merikilpikonnat oli hieman vaikea löytää, sillä emme nähneet yhtään kylttiä suunnasta ja kartta näytti alueen olevan vain pelkkää metsää. Tunnin pyörimisen jälkeen päästiin kuitenkin kilppareiden luo. Paikka oli aivan mahtava. Siellä oli vauva kilppareita sekä vahingoittuneita aikuisia, jotka oli pelastettu merestä. Meidän kanssa kiersi opas joka kertoi mitä kilppareita kaikki olivat ja niiden kohtaloista. Yllättävän ihmisrakkaita otuksia, sillä yksi hain pahoin vauroittama kilpikonna tuli saman tien altaan reunalle ihmettelemään kun oppaamme kutsui sitä. Sitä sai myös silittää ja meidän opas esitteli hain tekemiä reikiä sen kuoressa. Pelastuskeskuksessa oli myös mahdollisuus ruokkia kilppareita, mikä osottautui yllättävän hauskaksi puuhaksi, sillä kaikki kilpikonnat aivan hullaantuivat kun näkivät vihreitä korsia käsissämme. Koko keskus toimii pelkästään lahjoituksilla ja sisäänpääsykin on ilmainen. Annettiinkin ihan muheva potti kilppareille.

Serangan

Näistä toveruksista oli hieman vaikea saada tarkkaa kuvaa niiden salamannopeiden liikkeiden takia

Keskiviikkona Laurin tyttöystävä ja minun hyvä ystävä saapui Balin lentokentälle ja lähdimme Laurin kanssa Tittaa kentälle yöllä vastaan. Esiteltiin tuossa yksi päivä sitten Balin rantoja ja suunnistimme Dreamland Beachille. Paikalle oli yllättävän vaikea löytää, sillä paikalle pääsi vain menemällä suljettua tietä pitkin. Onneksi meidän skootterit on suht ketteriä tapauksia. Hiekka on valkoista ja vesi ennennäkemättömän kirkasta ja turkoosia. Lisäksi rantaa ei oltu turisteilla pilattu. Ainut huono puoli rannassa oli aivan törkeän isot aallot. Loppujen lopuksi lilluimme kuitenkin lähes kokoajan vedessä niinkuin pienet lapset ja nautimme aalloista. Aina silloin tällöin aalto muuttui tsunamiksi ja kaikki pyöri veden alla jonkin aikaa mutta kaikki on kuitenkin vielä toistaiseksi hengissä!

Huomenna aamulla herätys ennen neljää ja meillä on Jaakon, Artun ja Niklaksen kanssa lento Kambodzaan!! Aivan super siistiä. Tästä matka jatkuu erinäisin kulkuvälinein läpi Vietnamiin. Eli seuraavat kaksi viikkoa tullaan olemaan reissussa mukana vain pelkät käsimatkatavarat... Tällä hetkellä Ninnu ja Jemina on Vietnamissa ja tähtää Thaikkulohin, joten meistä kummastakaan ei tule nyt kuulumaan hetkeen. See you!

-Noora

Rantaa ja hyttysiä

No niin pienen hiljaiselon jälkeen voisin taas raapustella meidän kuulumisia. Muutama viikko takaperin lähettiin Ninnun, Jaakon, Laurin ja yhden vaihtari Suvin kanssa Sanurin rannalle. Matka kesti noin puoli tuntia. Ranta oli aivan erilainen meidän kotirantaan verrattuna. Koska me asutaan Balin länsirannikolla, ovat meidän rantamme erittäin aaltoisia, eivätkä oikein sovellu uimiseen ellei nauti pesukoneessa pyörimisestä. Aallot tuovat mukanaan myös jonkun verran roskaa.... Sanuri on kuitenkin itärannikolla, jossa meri on huomattavasti rauhallisempaa. Hiekka oli ihanan kultaista eikä rannalla ollut aallon aaltoa. Täydellinen kokovartalonmarinointi ranta. Sää ei ollut mikä parhain auringonottoon ja saimmekin nauttia rannasta keskenämme, sillä missään ei näkynyt ristin sielua.

Muutama viikko sitten viikonloppuna olimme vaihteeksi vaihtaribileissä eräiden vaihtareiden villalla ja teemana oli toogat. Tarkoituksena oli etsiä Prisman tapaisesta suurmarketista perus valkoisia lakanoita. Tehtävä osottautui kuitenkin mahdottomaksi. Loppujen lopuksi lainasimmekkin lakanat villamme respasta. Ahdistavia kapistuksia nuo toogat.. Mutta eikun lakant ylle ja menoksi!

Samaisen viikonlopun sunnuntaina otimme suunnaksi sunnuntaibrunssin. Hinta oli paikalliseen tasoon nähden aika kallis, noin 10 euroa. Odotimmekin jotain mahtavaa mutta todellisuus ei kuitenkaan vastannut ihan odotuksiamme. Brunssilla oli lähinnä paikallista ruokaa eli riisiä ja nuudelia, joka alkaa ainakin itselläni tulla yli äyräiden. Itse odotin eniten kinkkua ja juustoa leivän päälle, mitä on hirveä ikävä mutta nämä haaveet saa ilmeisesti Balilla unohtaa. Hyvää oli kuitenkin!

Viime viikolla saimme seuraksemme Niklaksen Suomi vierailijan. Keskiviikkona otimmekin hieman omaa lomaa koulusta ja lähdettiin pienellä porukalla käymään Balin keskiosissa Ubudissa. Ubudin tarjontaan kuuluvat lukuisat riisipellot, tiheä sademetsä sekä monkey forest. Matka kesti skootterilla puuduttavat puolitoista tuntia. Jonkin aikaa kierreltyämme paikallisella torilla (joiden myyjät olivat huomattavan paljon enemmän aggressiivisia kuin muualla) lähdimme apinametsään. Apinametsä on iso sademetsäalue, jossa sai pitää tavaroistaan tarkkaa huolta apinoiden juoksennellessa hulluna ympärinsä. Apinat oli aika hauskoja mutta osa myös hieman uhkaavia. Varsinkin apinavauvat olivat hauskoja temmellessään. Metsä oli kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus.

Torilla tönöttämässä

Temppeli

Niklas sopeutumassa kaltaistensa joukkoon

Ruokailun jälkeen yritimme löytää Tripadvisorissa kehutun maisemapolun. Emme kuitenkaan ikinä löytäneet perille, sillä tripadvisorkaan ei tuntunut tietävän tämän polun tarkkaa sijaintia. Jonkun aikaa pyörittyämme päätimme lähteä kotia kohti, sillä täällä ei ole kiva ajaa pimeän jälkeen teiden ollessa niin huonossa kunnossa. Varsinkin keskustan ulkopuolella teissä on iso monttuja ja ne yleensä huomaa vasta liian myöhään, sillä katuvalaistuskaan ei ole parhaasta päästä.

Kuva kotimatkalta

Vaihto alkaa olla nyt puolessa välissä ja ollaan oltu Balilla jo kaks kuukautta! Hirvittää, että aika vaan vilisee silmissä ja hirveesti olis vielä mitä pitäis keretä tehä. Ikävä on eniten suomalaista ruokaa. Äiti saakin kattaa pöydän notkuvasti kun palataan suomeen! ;) Ruokaikävää kuitenkin helpottaa suomivieraiden tuomat tuliaiset, kuten viime viikolla saamani ruisleipä. Skootterilla ajosta olen oppinut jopa nauttimaan täälä, sillä se on niin ihanan näppärää ja halpaa. Litra maksaa 50 senttiä ja viikossa bensaan menee ehkä joku 2-3 euroa. Sillä saakin huristella jonkun verran. Aurinkoon ei vielä ole kyllästynyt ja tähän kokoaikaiseen nihkeään olotilaankin on jo tottunut. Ainut mikä välillä hieman ärsyttää on koulu ja tapa miten he hoitavat sielä asioita. Informaation kulku on välillä lähes olematonta. Mutta tämän viikon jälkeen meillä alkaa kahen viikon loma ja lähdemme pienelle Aasia kiertuelle. Mutta siitä kuitenkin lisää sitten myöhemmin!

-Noora