Vesijuttuja

Loman jälkeen aika on mennyt hurjan nopeasti kun arki täällä Balilla on taas alkanut pyörimään normaalisti. Koulunkäynti ei ole enää maistunut niin hyvin kuin ennen, mutta onneksi sitä onkin jäljellä enää muutama viikko sekä loppukokeet. Toisaalta melko haikeat fiilikset, sillä se tarkoittaa myös sitä, että kohta tämä kaikki on ohi ja paluu Suomeen on edessä. Ollaankin käyty vielä kiertelemässä uusia paikkoja ja rantoja, joissa ei ole vielä käyty sekä biletetty myös enemmän kuin tarpeeksi :D Pidettiin itse ensimmäiset villabileet syntymäpäivänäni ja Noora leipoi mulle myös juustokakun juhlan kunniaksi. Laurilla oli kanssa synttärit tässä pariviikkoa sitten, joita juhlimme myös samoissa bileissä. Koska kuvien avulla on helppo kertoa mitä ollaan nähty niin tässä nyt vähän kuvia viime viikkojen menoista!

Green Bowl beach

Skootteriajelulla uusissa maisemissa

Käytiin ruokkimassa kilppareita!

Koulussa Balin kansallispuvuissa :D

Pari viikkoa sitten saatiin vihdoin aikaseksi lähdettyä koskenlaskuun Ubudiin. Lauri oli jo aikasemmin käynyt raftingissä, joten lähdettiin muun porukan kanssa innolla testamaan tätä paljon hehkutettua aktiviteettia. Koskenlaskussa on siis ideana laskea kumiveneellä oppaan avustuksella pitkin jokea, joka menee sademetsän uumenissa. Yhteen veneeseen mahtui maksimissaan neljä ihmistä, joten jakauduttiin tyttöjen ja poikien kanssa omiin veneisiimme. Oletukset raftingistä olivat hiukan erilaiset kuin kyyti todellisuudessa oli. Luulimme, että lasku olisi hurjempaa mitä se oli, mutta oikestaan istuimme suurimman osan ajasta vain veneen kyydissä ja annoimme oppaan tehdä lähes kaiken puolestamme. Yritimme kyllä välillä meloa myös itse, mutta se tuntui melko hyödyttömältä sohisimiselta. Välillä joessa oli muutamia hauskoja esteitä, kuten bambuja, jolloin veneeseen piti mennä selälleen makaamaan ja väistellä niitä parhaansa mukaan. Itselläni oli myös hiukan ongelmia istua tukevasti veneen kyydissä ja kaaduinkin muutamaan otteeseen veneen lattialle isojen töyssyjen kohdalla.

Laskun loppuvaiheessa edessä oli muutaman metrin pituinen pudotus, josta olimme jo aikasemmin kuulleet muilta, jotka olivat jo käyneet koskenlaskussa. Tyttöjen osalta pudotus meni putkeen, mutta poikien pudotus ei mennytkään niin sujuvasti kuin olisi pitänyt. Kun vene nousi ylös virrasta huomasimme Nooran ja Jeminan kanssa, että poikien opas oli lentänyt veneen etuosaan ja makasi Jaakon ja Niklaksen päällä veneen keulassa. Jaakko valitteli hetken aikaa niskojaan, sillä ohjaaja tuli ilmeisesti aika kovaa vauhtia hänen päälleen, mutta onneksi ei käynyt mitään vakavampaa. Vaikka Balilla ei enää pitäisi olla sadekausi, oli sää Ubudissa kuitenkin täysin muuta kuin kuiva. Alkumatkasta pienet pilvet eivät tuottaneet ongelmaa, mutta kun olimme päässeet noin puoleen väliin matkaa, alkoi satamaan kaatamalla ja salamoimaan. Jos Suomessa olisimme tällaisissa olosuhteissa olleet kumiveneessä keskellä sademetsää litimärkinä olisi lasku todennäköisesti keskeytetty, mutta me jatkoimme matkaa niinkuin aikasemminkin. Hetken aikaa sade oli ihan hauskaa, mutta pian kylmyys tuntui jo niin ikävältä, että odotimme jo milloin lasku loppuisi ja pääsisimme kuivattalemaan. Mutta oli kyllä kokemisen arvoinen reissu ja maisemat olivat mitä huikemmat!

Viime viikonloppuna oltiin Niklaksen, Nooran, Jaakon ja yhden vaihtarikaverin Suvin kanssa varattu open water diver kurssi Padang Baista. Kyseessä oli siis kurssi, josta saimme pätevyyden laitesukeltamiseen. Nooran unelmana on aina ollut päästä sukeltamaan ja nyt olikin hyvä tilaisuus siihen, sillä kurssi oli huomattavasti halvempi täällä kuin monessa muussa paikassa. Maksoimme kurssista 222 euroa ja siihen kuului yksi päivä altaassa harjoittelua sekä neljä sukellusta meressä.

Ensimmäisenä päivänä heti saavuttuamme pääsimme harjoittelemaan välineiden päälle pukemista, jonka jälkeen meidän piti kellua altaassa kymmenen minuuttia. Tämän tarkoituksena oli ilmeisesti testata uimataitomme, jonka kaikki läpäisimme ongelmitta. Allasharjoittelu meni hyvin siihen asti, kunnes meidän piti harjoitella altaan pohjaan laskeutumista välineiden kanssa. Kaikki muut pääsivät hyvin pohjaan asti, mutta minulla se jäi hiukan puolitiehen, sillä päässäni alkoi tuntumaan järkyttävä paine enkä voinut sukeltaa muutamaa metriä syvämmälle ilman kipua. Onneksi kurssin ohjaaja oli rento ja antoi mahdollisuuden yrittää sukellusta vielä seuraavana päivänä meressä.

Meressä sukellus sujuikin ilman mitään ongelmia ja olin super iloinen, että pystyinkin siihen vaikka tilanne näytti niin epätoivoiselta edellisenä päivänä. Ekana päivänä meressä sukelsimme 10 metrin syvyyteen ja toisena päivänä menimme 18 metriin, joka oli maksimisyvyys johon saimme mennä. Noora oli kuitenkin niin innokas kuvaamaan kaloja, että kävi vahingossa 19,5 metrissä. Veden alla on nimittäin tosi vaikea tajuta sitä, että laskeutuu jatkuvasti syvemmälle ja tuntuu siltä, että se tapahtuu melkeen huomaamatta. Välillä tuli myös tosi epätodellinen fiilis kun yritti katsoa ylöspäin ja näki vain sinistä jokapuolella ja tajusi hengittävänsä täysin normaalisti 18 metrin syvyydessä. Sukeltaminen kalojen seassa oli jännää, mutta ehdottomasti siisteintä oli se kun nähtiin hai viimeisellä sukelluskerralla. Tämä kokemus oli ehkä parasta mitä täällä on tullut tehtyä ja ollaankin jo menossa uudestaan tulevana perjantaina sukeltamaan Balin länsirannikolle!