Kuala Lumpur

Kuala Lumpuriin matkustettiin bussilla Singaporesta. Matka kesti noin 6 tuntia ja makso alle 20e. Bussissa jokaisella oli oma nojatuoli, jonka sai mukavasti makuuasentoonkin. Singaporen rajalla piti hypätä pois bussista ja käydä leimaamassa passi. Tämän jälkeen ajettiin sillan yli Malesian puolelle, jossa piti taas hypätä bussista pois ja mennä passintarkastukseen sekä matkatavaroiden läpivalasuun. Turvatarkastusmiehet vahtasivat kyllä enemmänkin meitä kun meidän tavaroita. Nipakin käveli vaan vahingossa reppu selässä koko läpivalaistuksen ohi, eikä miehillä ollut tähän mitään kommentoitavaa. Tämän jälkeen päästiin kunnolla matkaan. Toki rajojen ylitykseen meni 1,5h vaikka matka olikin vain noin 10 kilometriä. Onneksi bussissa oli myös paikallisia ihmisiä, joiden käytöstä seurattiin, että osattiin toimia oikein rajojen ylityksissä. Bussi piti yhden pissitauon Malesian puolella ja koettiinkin sitten heti ensimmäinen pelkkä reikä lattiassa vessakokemus.

Bussimatka Kuala Lumpuria

Kuala Lumpuriin päästessä jatkettiin matkaa hotellille metrolla. Matkat metrolla maksoi noin 30 senttiä Suomen rahaa suunta, eli aika mitättömiä summia. Hotelli löyty aika helposti vaikka tarkkaa sijaintia ei ollutkaan tiedossa. Hotelliin päästessä selvisi, että meidän huoneet oli annettu joillekkin toisille. Epätoivo laski kuitenki nopeesti kun kuultiin, että saataisiin ensimmäiselle yölle paremmat huoneet kuin mistä oltiin maksettu. Alunperin meillä oli kaksi 4 hengen huonetta mutta saatiinkiin neljä 2 hengen huonetta ensimmäiseksi yöksi. No hotelli nyt oli mitä oli. Vähän eri mistään oltiin ehkä maksettu mutta kuitenkin ihan kohtuullinen. Suurimpana miinuksena oli vessat, johon oli vain lasinen ovi sängyn vieressä, eli toinen saattoi nähdä ja kuulla kaiken mitä oven toisella puolella taphtui. Siinä sitä romantiikkaa sitten olikin kun Artun kanssa oltiin yhdessä huoneessa.

Hyvä sijainti hotelilla kun juna kulkee ikkunan takana

Ensimmäisenä päivänä oltiin aika väsyneitä eikä mielenkiintoa tuntunut löytyvän oikein kellään kaupungin tutkimiseen. No lähdettiin sitten läheiselle torille kiertelemään ja etsimään ruokapaikka, joka osottautui kuitenkin virheeksi. Torilla ei myyty kuin muslimivaatteita eli kaapuja sekä huntuja. Itse olimme shortseissa liikenteessä ja saimmekin yli sallitujen rajojen katseita. Osittain aika paheksuvia ja osittain sitten niitä toisia katseita... Kaikilla pieni nälkäkänkkäränkkä päällä ja jonkun aikaa kierrellessämme katseiden lomassa päätimme ottaa metron samaan paikkaan mihin bussi meidät jätti aikaisemmin ja etsiä ruokapaikkaa sieltä. Suuntasimme sitten Papa John'siin pizzalle länsimaiseen tapaan. "Paremmalla" alueella emme saaneet enää katseitakaan niin paljoa. Syömisen jälkeen suuntasimme vain hotellille nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan päivään.

Toisena aamuna vaihdoimme toisiin huoneisiin. Alun perin mun piti olla poikien kanssa ja Ninnun ja Jeminan Jaakon kanssa. Kuitenkin yksityisyyden puutteesta päätimme jakaa huoneet tytöille ja pojille. Päivällä lähdimme katsomaan Kuala Lumpurin kuuluisinta nähtävyyttä eli kaksois torneja. Tornien alueet olivatkin aivan jotain muuta kuin hotellimme. Kaikki oli täysin siistiä ja puhdasta ja alue oli muutenkin hienoa. Kiertelimme muutamassa valtavassa ostoskekuksessa mutta liikkeiden tarjonta ei oikein vastannut budjettiamme ja jätimme Chanelit ja Pradat ostamatta. Kävimme katsomassa tornien sisäänpääsyllä jos jostain syystä lippuja olisi vielä jäljella kun lukemamme perusteella ne myydään jo aamun ensituntien aikana loppuun. Torni oli kuitenkin maanantaisin suljettu ja hintakin meille liian huokea, noin 20e, joten päätettiin jättää maisemien ihailu kokonaan. Lounastimme läheisessä puistossa ja jotkut Aasialaiset turistit halusivat ottaa meidän kanssa kuvia. Kuala Lumpurissa jouduttiin kyllä aikamoiseen turistin kameraan poseerattavaksi.

Kuala Lumpurin ostoskeskus

Muutamat lenkkarit

Kaksois tornit

Puistolounas

Hotellilla pyörähtämisen jälkeen lähdimme paikalliseen China Towniin etsimään ruokaa sekä ostoksia. Kiinalaisen kaupungin tapaan ruokakojuja oli vieri vieressä ja alueen pöydillä sai syödä missä vain. Tämä helpottaa isomman porukan ruokailua huomattavasti kun kaikki saavat tilata mistä haluavat ja kuitenkin syödä yhdessä. Ruoka oli maittavaa, vaikka itse tilasin vahingossa sweet&sour kanan kun ruokien nimet olivat paikallisella kielellä, vaikka yritin itselleni täysin poikkeavalla käytöksellä tilata jotain eksoottisempaa. China Townin ostoskatu oli suurempaakin suurempi ja rojua löytyi joka lähtöön. Niklas taisi olla ainut, joka osti jotain ja hänkin vain boksereita. Itse yritin tinkaa laukkua, joka jäi kuitenkin onneksi ostamatta, sillä muutamaa päivää myöhemmin löysin saman laukun ostoskeskuksen liikkeestä melkein puolet halvemmalla. Eli ei se roju sielä liian halpaa ainakaan tainnut olla. Mutta yleisesti hintataso täälä on erittäin alhainen, esimerkiksi ruoka-annokset paikallisissa paikoissa maksavat noin kahta euroa. Ja kaiken näköiset mehut ja kahvijuomat ovat eurosta kahteen euroon! Niihin onkin täälä muutama euro sitten palanut.

Hyvää ruokaa kielet poskella sekä hieman köyhä aamupala

Yritettiin Nipan kaa sopeutua paikallisten joukkoon eli kaavut päälle

China Townin jälkeen Niklas uskaltautui paikalliseen parturiin. Mentiin sinne kolmistaan Artun ja Niklaksen kanssa. Arttu toimi hiusmallina ja minä vaan henkisenä tukena. Toinen partureista ei ilmeisesti ollut kovin tyytyväinen siihen, että minä naisena olin astunut miesten parturiin. Tuli nimittäin semmoisia katseita. Operaatio oli ohi 5 minuutissa ja parturi käytti hieman kummalisia metodeja, esimerkiksi hakkasi Niklaksen päälakea käsillään. Summakaan ei ollut päätä huimaava, sillä koko operaatiosta selvisi noin kolmella eurolla. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä!

Niklas parturissa

-Noora

Ensivaikutelma Kuala Lumpurin katukuvasta ei ollut kovin mieluinen. Joka paikassa ihmiset, varsinkin miehet tuijottivat meitä kuin turistinähtävyyttä ja halusivat ottaa kanssamme kuvia. Kaupungin kadut vaikuttivat myös erittäin likaisilta verrattuna Singaporeen totuttuun siisteyteen. Liikenne kaupungissa oli todella kaaoottinen ja tööttien äänet saivat sydämen pompahtamaan aina yhden ylimääräisen lyönnin. Pienen alkushokin jälkeen kaupungin vilinään tottui kuitenkin nopeasti, ja jo toisena päivänä kaduilla kulkeminen ei tuntunut enää yhtään niin epämiellyttävältä kuin aikaisemmin.

Matkalla kaivoksille. Junassa oli oma vaunu naisille :D

Kolmantena päivänä suunnitelmana oli mennä tutustumaan ulkokaupungissa sijaitsevaan kaivokseen, joka on samalla myös jonkinlainen Muslimien pyhiinvaelluspaikka. Paikka sijaitsee vuoren sisällä ja sinne tulee kivuta noin 250 porrasta, jotta pääsee perille kaivokseen. Olimme edellisenä iltana selvittäneet, että kyseiseen paikkaan tuli pukeutua yli polven ylettyviin housuihin ja myös olkapäät tuli olla peitettynä.  Kaivoimme siis rinkasta ainoat pitkät housumme ja suuntasimme metrolla kohti Batu cavesia. Päästyämme perille kipusimme portaat ylös porottavassa auringonpaahteessa, sillä emme tienkään tajunneet kuin vasta puolivälissä, että toinen puoli portaikosta olisi ollut täysin varjossa. Portaat olivat myös täynnä apinoita, jotka onnistuivat varoituksista huolimatta varastamaan Jaakolta vesipullon. Hengästyneinä ja selkä hikeä valuen ihastelimme hetken aikaa luolaa, jonka jälkeen osa porukasta kävi opastetulla kierroksella pimeässä luolassa. Koska luola oli täynnä lepakoita ja hämähäkkejä, jätin kierroksen itse suosiolla väliin ja menimme lopun porukan kanssa odottelemaan muita takaisin alas.

Matka ylös portaita ja maisemat alas

Apina ja varastettu vesipullo

Matkalla pimeään luolaan

Kauhistunut Noora

Iloiset pojat

Väsyneenä ja nälkäisenä rankasta päivästä suuntasimme suoraan lähimpään ruokapaikkaan ja hotelille hetkeksi lepäämään. Hetken levättyä lähdimme taas viilettämään kaupungille ja päädyimme suureen ostoskeskukseen, jossa oli myynnissä lähes kymmenen kerrosta ainoastaan elektroniikkaa. Kaikki elektroniikka oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa ja hetken aikaa harkitsimme jo Nooran kanssa uusien puhelimien ostamista. Emme kuitenkaan halunneet ostaa uusia puhelimia Balille, jonka takia ostokset jäivät tekemättä ja jatkoimme matkaamme läheiselle ruokakadulle. Löysimme sieltä hyvän ravintolan, josta sai kana –ja lihavartaita vain 25 sentillä. Täytimme vatsamme vartailla ja lähdimme keräämään voimia hotellille seuraavaa päivää varten.

Valtava elektroniikka kauppakeskus

Ruokakatu ja herkulliset lihavartaat

Koska Kuala Lumpurissa ei juurikaan ole mitään erityistä nähtävää tornien ja luolien lisäksi, päätimme viimeisenä päivänä kuluttaaa aikaamme shoppailemalla. Kolmannen kerran samassa paikassa aamupalan syötyämme lähdimme metsästämään KWC center nimistä kaupakeskusta, josta oletimme löytävämme länsimaalaisempia kauppoja kuin muista ostoskeskuksista. Odotuksemme osoittautuivat kuitenkin vääriksi, sillä paikka oli taas täynnä samoja huivi ja kaapu kauppoja, joita tuntui löytyvän jokaisen kadun varrelta. Päätimme siis suunnata takasin tututtuun ja turvalliseen kauppakeskukseen, jossa olimme käyneet jo ensimmäisenä päivänä. Tämäkin paikka osoittautui kuitenkin hiukan pettymykseksi, sillä ainoat ostokset joita tarttui mukaan olivat muutama kynsilakka ja lenkkarit.

Ainoa hyvä asia KWC centerissä. Peli, josta pystyi voittamaan puhelimia.

Koko päivän kaupoissa kiertelyn jälkeen menimme hotellille pakkaamaan rinkat valmiiksi ja lähdimme taas samaan paikkaan syömään mistä olimme saaneet hyvää ruokaa myös aikaisemmin. Noora sai itselleen myös kauan himoitsemansa crepen eli mansikoilla ja kermavaahdolla täytetyn letun. Pojat lähtivät vielä tämän jälkeen katsomaan kaksoistorneja pimeällä, mutta menimme tyttöjen kanssa jo hotellille valmistautumaan rankkaan aamu kuuden herätykseen.

Hyvää ruokaa Chinatownissa

- Nina