Ensimmäiset päivät Balilla

Kuala Lumpurista lähdettiin taas kukonlaulun aikaan lentokentälle kohti Balia. Mietittiinkin siinä yhdessä, että mikä meitä on vaivannut kun kaikki matkaliput ollaan ostettu aamulle, jolloin unet ovat jääneet aika lyhkäisiksi. Kentällä oli aika huono tarjonta ruokapaikoista ja päädyimmekin syömään "aikaisen" lounaan kello 8 burger kingiin. Lento lähti AirAsian tapaan myöhässä mutta päästiin kuitenki perille. Balin lentokentällä meitä oli vastassa Farrah, paikallinen kiinteistövälittäjä, ja lähdimmekin samantien villojen metsästykseen. Matkaan lähdettiin kahdella tilaautolla joukkueemme suuren lukumäärän johdosta. Villoja käytiin läpi 5 tai 6 ja kello oli jo ilta kun pääsimme hotelille, sillä liikenne täällä on erittäin tukkoista. Ainut mitä olimme syoneet koko päivänä oli BK:n maittava lounas aamulla, joten nälkä oli melkoinen. Lähdimme Farrahin suosittelemaan Sky Gardenin eli paikallisen yökerhon tarjoamaan buffettiin. Hintaa tällä oli noin 3 euroa ja ruoka oli mahtavaa sekä sitä sai syödä niin paljon kun maha veti. Tämän jälkeen suuntasimme hotelille pelkästään nukkumaan rankan päivän jälkeen. Hotelli kuitenki sijaitsi Kutan vilkkaimmalla baarikadulla, mikä aiheutti osalle meistä nukkumisvaikeuksia.

Sky Gardenin buffet

Ensimmäisen aamun allas fiilistelyt

Seuraavana päivänä olimme päättäneet vuokrata yhden meille esitetyistä villoista ja halusimme muuttaa sinne jo samana päivänä, vaikka hotellin olimme varanneet kahdeksi yöksi. Minun ja artun sängyssä oli mm. muurahaisia ja halusimme hieman Kutan sykkeestä rauhallisemmille seuduille. Kuta on siis Balin turistikeskittymä, joka näin low season aikaankin on aika vilkasta aluetta. Aamupäivä kului pankkiautomaatin metsästyksessä, sillä suomalaiset pankkikortit toimivat täällä erittäin rajallisesti. Muutaman tunnin kävelyn jälkeenkään kaikki eivät onnistuneet nostamaan rahaa, jota piti saada ensimmäisen vuokran maksuun 35 miljoonaa käteisenä. Voitte kuvitella kuinka paljon rahaa oli kun setelit olivat 50 000 tai 100 000 rupian seteleitä. Iltapäivällä meidän kiinteistövälittäjä haki meidät hotellilta ja heitti meidät meidään omaan villaan joka toimii meidän kotina seuraavat 4,5 kuukautta. Tää on kyllä paras ja ihanin paikka ikinä! Farrah on ollu meille kuin huolehtiva äiti täällä, sillä samana päivänä hän ajelutti meidät kypärä- sekä simkorttiostoksille. Farrah hoiti meille myös meidän vuokra skootterit/moottoripyörät, jotka toimitettiin seuraavana päivänä meidän villalle. Uudet kypärät maksoivat vähän päälle 10e ja skootterin vuokra kuukaudessa noin 40e. Vuokraa maksamme vähän päälle 300e per naama tästä villasta. Ei siis mitään tähtitieteellisiä summia.

Vuokranmaksu käteisellä oli aika huvittavaa

Meidän villa

Niklas opettelee gopron käyttöä

Kello oli jo paljon kun pääsimme takaisin meidän villalle kaikkien asioiden hoitamisen jälkeen ja kaikilla oli tarve päästä vähän rentoutumaan. Käytiin syömässä ja hakemassa vähän paikallista olutta eli bintangia. Päätettiin pitää pienet allasbileet keskenämme kaikkien asioiden hoitamisen kunniaksi. Itse olin kerennyt yhden juoda kun jouduin pieneen onnettomuuteen liukkailla kaakeliportailla. Vedin siis portaat alas oikein rytinällä ja huonolla tuurillani lasikädessä, joka ei tietenkään selvinnyt ehjänä pudotuksessa enkä itse tajunnut päästää siitä irti. Toisin sanoen käteni oli aivan verillä lasinsiruista. No lähdettiin sitten Artun kanssa kiireen vilkkaa ensiapuun ja minusta tuntui jo siltä, että kuolen verenhukkaan. Kipu oli valtava, sillä sain noin sentin syvän haavan aivan peukalon taipeeseen ja takapuoleni huusi hoosiannaa kuorossa kaikkien kroppani muiden lihaksien kanssa. Taksi luuli minun ilmeisesti myös tekevän kuolemaa koska vauhti oli aika päätä huimaavaa. Sairaalalla minut ohjattiin suoraan hoitoon ja Arttu jäi täyttämään papereitani, joissa ilmeisesti kysyttiin aika hankaliakin kysymyksiä. Hoito oli kyllä ensiluokkaista ja sairaala hienompi kuin mikään Suomessa näkemäni. Lopputuloksena oli kolme tikkiä sekä antibioottikuuri ja uima-kielto. Että semmoinen hieno alku tälle reissulle.

Ekan illan bileet ja käsi heti paketissa

Käteni onkin rajoittanut meidän aktivitetteja aikalailla, sillä en itse saa edes vesipulloa auki taikka shortseja jalkaan. Myös uima-kielto on rajoittanut aktivitettejamme aika paljon. Seuraavana pävänä taisimme vain henggailla villalla ja ottaa aurinkoa. Kolmantena päivänä päätimme uskaltautua lähteä kokeilemaan meidän moottoripyörillä ajamista. Arttu piti meille pientä ajokoulua meidän pihassa, sillä osa ei ollut ikinä ajanut skootterilla, minä mukaan lukien. Mopot täällä näyttävät siis ihan skoottereilta mutta ne luokitellaan moottoripyöriksi, sillä niissä on isommat moottorit. Itse en käteni takia pystynyt ajamaan, sillä tikit eivät saaneet liikkua ja päädyinkin Artun takapenkille. Ajelimme jonkun matkaa ja jäimme muista Artun kanssa hieman jälkeen. Ruuhkaisessa liikenteessä toinen mopo pakotti Artun kurvaamaan kävelytien puolelle ja paikalliset poliisit pistivät tämän heti merkille. Poliiseista voisi kertoa sen verran, että ne ovat täysin korruptoituneita ja heidän elämäntehtävä on pysäyttää länsimaalaisia turisteja ja vaatia näiltä rahaa rikkomuksista mitä nämä eivät ole tehneet. Mukavia eikö? No tämä poliisi ei ollut tyytyväinen siihen, että olimme ajaneet jalkakäytävällä ja pysäytti meidät. Arttu ohjattiin pieneen koppiin ja toinen poliisi jäi syynäämään minua siihen ulkopuolelle. Artulta vaadittiin 300 000 rupian sakkoa, joka on noin 20e. Meille oli opetettu, että poliiseille ei saa maksaa kuin 50 000 rupiaa mutta ajattelimme, että nyt kuin oikeasti teimme jotain väärin niin pitää maksaa enemmän. Myöhemmin meille selvisi, että meidän ei olisi pitänyt maksaa sitä 50 000 enempää vaikka poliisit uhkailevat oikeuteen viemisellä, mitä ei kuitenkaan ikinä taphdu, sillä poliisit haluavat mielummin rahat itsellensä kuin, että veisivät "rikkomuksiamme" eteenpäin. No ensi kerralla ollaan viisaampia sitten. Hieman kyrpiintyneinä seikkailimme kahdestaan takaisin villalle ja mietimme katkerana, että muut olivat päässet pälkähästä. Jonkun ajan kuluttua myös muut palasivat ja selvisi, että loppu porukka oli jäänyt seuraavan poliisin syynäykseen. Heille  oltiin nuristu vääränlaisista ajokorteista ja sun mistä mutta olivat kuitenkin päässeet pelkällä varoitukesella sen jälkeen kun olivat kertoneet opiskelevansa täällä. Heille siis hieman parempi tuuri kuin meillä.

Muuta ihmeellistä ei olla täällä vielä puuhailtu kun nautittu auringosta meidän villalla ja tehty joitain pieniä ostoksia. Me ollaan käyty Artun kanssa kerran uudestaan sairaalassa vaihtamassa käteni side ja tällä hetkellä vähän jänittää, sillä en saa liikutettua loukkaantuneen käteni peukaloani ollenkaan.... Katsotaan jos se vetreytyisi tikkien poiston jälkeen. Sairaalareisulla jouduttiin Artun kanssa toisenkin poliisin haaviin mutta tällä kertaa pienen taistelun jälkeen selvisimme vain 50 000 rupialla, vaikka mitään rikkomusta ei oltukaan tehty. Ollaan oikeastaan joka ilta käyty samalla yötorilla hakemassa ruokaa semmoisista hökkeli keittiöistä. Yksi koju on suosikimme ja meidät taidetaankin jo tunnistaa siellä koska länsimaalaisia ei tällä torilla pahemmin pyöri. Ruoka on ihan maittavaa ja yksi annos maksaa yhden euron. Ei siis mitään järkeä tehdä itse ruokaa.  

Meidän Warung ruokakoju

Paikallisten käsitys leivästä

Villan sisäänkäynti

Balista on jäänyt ihan mukava ensi vaikutelma. Sää on ollut aika vaihtelevaa mutta pienet sadekuurot ei ole meidän elämää täällä oikeastaan haitanneet. Eniten ärsyttää poliisit skoballa ajaessa, kun koko ajan saa jännittää, että koska pysäytetään. Mutta kuulemma sekin vähenee kunhan saa vähän  väriä iholle. Kyllä tää balilainen elämä saa meistä vielä kiinni!

Koontia meidän skoba harjotteluista (Sorge blogger jostain syystä pilaa tän videon tosi huonolla kuvanlaadulla mutta toivottavasti saatte selvää. P.s ei kannata avaa videoo koko näytölle)

-Noora